Mikael Agricola, suomalaisen kirjallisuuden isä, syntynyt Pernajassa köyhän kalastajan poikana, kuollut Turun piispana matkalla Viipurin likellä 8/4 1557, oli myöskin ensimmäinen taiderunoilia Suomen kielellä. Hänen runoillut esipuheensa teoksiinsa ovat kuitenkin merkilliset ainoastaan ensimmäisinä kokeina, vaikka niistä, samoin kuin koko hänen elämäntyöstään, huokuu lämmintä rakkautta hänen köyhää isänmaataan kohtaan. Seuraavassa näytteessä (Abc-kirjan esipuhe) on Agricolan oikeinkirjoitustakin säilytetty.
ESIPUHE.
Oppe nyt vanha, ia noori, joilla ombi sydhen toori, Jumalan keskyt, ia mielen, jotca taidhat Somen kielen. Laki, se Sielun hirmutta, mutt Cristus sen tas lodhutta. Lue sijs hyue Lapsi teste, Alcu oppi ilman este. Nijte muista Elemes aina, nin Jesus sinun Armons laina.
HEMMING MASKULAINEN.
Oli syntynyt Maskun pitäjässä, jonka kirkkoherraksi tuli 1587. Hän otti osaa Upsalan kirkkokokoukseen 1593, ja kuoli v:n 1618 paikoilla. Hemming julkaisi virsikirjan, ja käänsi suomeksi keskiaikaisen virsikokoelman Piae Cantiones nimellä Vanhain Suomen maan pijspain ja kircon esimiesten latinankielised laulud. Hänen käännöksissään ilmestyy usein runollinen ajatus ja rikas, elävä kieli.
KEVÄÄLLÄ.
Kylmän talven taukoomaan Päivän penseys soimaa, Vilun valjun vaipumaan Auttaap' auringon voima. Kevät käkee kesän tuomaan, Hengettömiin elon luomaan; Kovan kallon alta Meri, maa ja mantereet, Orot, kedot ja kankareet Toivovat suven valtaa.
Pilvet pakohon pyrkivät, Seistys taivaan täyttää, Ilmat ankarat asettuvat, Aurinko lämpimäns' näyttää. Toukoo toivottaa kyyhkynen, Lintu pieni pääskynen Suven sanoman saattaa; Käet kukkuvat kuusistoss', Linnut laulavat haavistoss', Visertäin suven virttä.
Lehdet puihin puhkeavat, Vesoovat suuret ja pienet, Metsät, vainiot vihoittavat, Kasvavat niityt ja niemet; Kukkaset ihanat kukoistuvat, Maast' maan yrtit ylös käyvät, Hajahtain makealt' päänäns'; Kuolleet elämään ihastuvat, Linnut, luodut kaikk' iloitsevat, Ilma on iloa täynnäns'.
Herran ilmeit' ajatelkaa, Uskokaa hänt' hänen töistään, Hänen murhettans' muistakaa, Jonka hän pitääpi meistä. Luodut siunaa sikiämään, Linnut, kalat kaikk' kasvamaan, Eläimet, laihot meill' lainaa. Luotuin kanssa kaikk' iloitkaa, Herran hyvyyttä kiittäkää, Jonka meill' osoittaap' aina.