Poiat ne ensin pyytävät Sulhasta suosiolla, Väkisten viimein vetävät, Jos ei hän tahdo tulla.
Morsianpiiat puhuvat: Eiköhän me jo mennä! Vaan yritykset viipyvät Likellen illan päivää.
Sitte he temput tekevät, Kun kokit maidon keittää, Ja tanssin koukut kokevat, Pois nutut päältään heittää.
Vaan minä vainen yritän Sulhasen kanssa tanssiin, Oluttakin jos taritaan, Ensin kulahuttaisin.
Nyt mielellä mä lähtisin, Jos aivan yksinäni, Vaan täytyy tulla muidenkin, Kun nousi soiton ääni.
JAAKKO JUTEINI.
Syntyi talonpojan poikana 14/7 1781 Hattulassa, tuli ylioppilaaksi 1800, ja 1813 maistraatin sihteeriksi Viipuriin, mistä virasta 1840 otti eron. Juteini on julaissut suuren joukon pienempiä ja pitempiäkin runoja, esim. Muistopatsas Suomessa Aleksanderille I, 1815, näytelmäntapainen Pila pahoista hengistä, 1817, Huilun humina eli takaisin tulo Väinämöisen hyvästijätöstä, 1820, ja vaikutti väsymättömällä innolla suomalaisuuden herättämiseksi. Yliopiston riemujuhlassa 1840 tuli hän filosofian kunniatohtoriksi. Hän kuoli 20/6 1855.
LAULU SUOMESSA.
Arvon mekin ansaitsemme Suomenmaassa suuressa, Ehk'ei riista riemuksemme Saavu miesten maatessa; Laiho kasvaa kyntäjälle, Arvo työnsä täyttäjälle.
Suomen poika pellollansa Työtä tehdä jaksaapi, Korvet kylmät voimallansa Perkaapi hän pelloksi; Rauhass' on hän riemullinen, Mies sodassa miehuullinen.