Mitäs vielä viimeiseksi Suomen puolesta puhumme? Jos ne herrat Helsingissä, Suuren oikeu'en omaiset Antaisi luvan lujimman, Että tuomiot tulisi Kansan kielellä omalla, Talonpoian tuttavalla; Sitte sihteerit tekisi Halaistulla höyhenellä Samallaisia sanoja Kuin on suullakin sanottu, Jopa piispatkin pitäisi Suomen kieltä suurempana, Kaikki tuumahan rupeisi, Kirjoittaisi Suomen kieltä. Se on suomeksi sanottu Suomalaisten suosioksi.
HÄÄLAULU.
(Lyhennetty.)
Noh, miehet, miehet, veikkoset! Näin näitä häitä juodaan: Lopussa viel' ei entiset, Ja yhä toista tuodaan.
Vaan näin ei kauvan eletä, Ei päälle tämän päivän, Jos poikia ei laiteta Kihloja kylään viemään.
Siis laita poi'ille naiminen Niin pian kuin he täyttää Viis vuotta päälle kymmenen, Jos kohta pieniksi näyttää.
Ei sitte puutu pitoja, Jos muutoin onni seuraa; Voi tyhmät poiat, jotk'ei nai, Piiatkin teille nauraa.
Kas nyt mä tahdon tanssia, Jos suinkaan kengät kestää. Nyt mieleni on marssia, Jos ei vaan vanhuus estä.
Myös nuorten halu herääpi, Kun viulun äänen kuulee, Ja naurusuulla näkeepi, Ett' vanhat tanssiin tulee.
Poiat ne polskan hyppelee, Vaan vanhat sinne tänne Nurkasta nurkkaan kiitelee, Yhteenpä tuokin käynee.