LAULAJAT.
»Tule kansa kuulemahan Ennen kuulemattomia! Minä sanelen sanoja, Minä lauluja latelen, Ett'et ole semmoisia Kuullut ilmoisna ikänä. Laulan lapset laulajiksi, Laulan tyhmät tietäjiksi, Laulan tulen pakkaseksi, Pakkasen tulen väeksi, Kivet halki kankahalla, Poikki petäjät mäellä, — Tule kansa kuulemahan Ennen kuulemattomia!»
Tällä lailla laaullansa Lauloi kerran laajaleuka, Suurisuinen pöyhisteli. Mitä miehiä nimeltä, Oliko Ruotsin rohkioita, Vaiko Saksan sankareita, Sit' en sano surmakseni.
Lauloi pieni lappalainen, Hyräeli hyinen poika Nuotiolle noustuansa Hangen kylmästä kylestä.
»Mitäs laulat lappalainen, Poika hyinen hykertelet?» — »Laulelenpa lystikseni, Omaks hyväksi hykerrän; Niinp' on minun mielestäni, Ett' on lintu leivonenkin, Vaikk'ei huua huuhkajana, Eikä karju kaakkurina!»
ABRAHAM POPPIUS.
Syntyi Juvan pitäjässä Savossa 30/10 1793, tuli 1813 Turun yliopistoon ja harjoitti v:sta 1817 opintoja myöskin Upsalassa, V. 1823 papiksi vihittynä, tuli hän 1833 Juvan kappalaiseksi, jossa pysyi kuolemaansa asti 10/4 1866. Poppiusella oli oikea runon henki ja hänen runoelmansa ovat kaikki sujuvia ja kauniita. Niitä on useampia painettu Arvidssonin toimittamaan »Oskyldigt Ingenting» v. 1821 ja Krohnin kokoamina Koitar albumin I vihossa.
PERHOSEN SYNTY.
(Katolilaisen tarinan mukaan.)
Neitsyt Maria emonen Kerran käyskeli kesällä Niitun nurmella ihanan; Kävi tuulta tuntemassa, Ilmoja ihailemassa, Pienen poikansa keralla. Viimein lehdossa levähti, Pimennossa pihlajaisen, Tuomen kukkivan kuvassa.