Syntyi Ruotsinpyhtäällä 24/2 1796, tuli ylioppilaaksi Turkuun 1814 ja Upsalaan 1816, nimitettiin 1839 Suomen kielen lehtoriksi Helsingin yliopistoon ja kuoli 20/4 1875. Gottlund ei ole yhtä merkillinen runoniekkana, vaikka hän onkin kirjoittanut niitä paljon, kuin muuten suomalaisuuden tienraivaajana; sievimpiä ovat 1831 Otavassa painetut Paimenlaulut.
KEDOLLA.
Kosket pauhaavat, Linnut laulavat Kauniilla äänellä keväillä; Kaikk' on soreat, Kaikki koreat, Kaunis on kedoilla kävellä. Lähteet läikkyvät, Lehdet leikkivät, Kukin on iloinen itsestään. Kukat kullassa, Madot mullassa Tuntevat tulen jo sisästään.
Tulkaa, veikkoset! Suomen neitoset Kauniiksi päätäns' jo koristaa, Kukkaissangoilla, Ruusupannoilla Tahtovat teidätkin kaunistaa. Kukat väilyvät, Helmet häilyvät Heidän kauniilla kauloillaan; Tyttöin parvessa Soitan sarvessa, Aloitan päiväni lauluilla.
KAIPAUS.
(Paimenlaulu, lyhennetty.)
Missä lienee Neitoseni, Tyttö rukka, kaunoiseni! Kun ei kuulla Lehmän luulla Tuolla pullittavan suolla! Kuule kultain, Kun ma huudan, Tyttö rukka, kaunis tyttö! Mielen hauto, Mielen kautto, Mielen vietto, nuori neito!
Etkös enää Tule tänne, Sinun poikas poveen lennä? Muistan äsken Kahdenkesken Kuin istuimme kukkain keskell' Neitoseni Sylissäni Pitelin, ja vieressäni; Kuiskuttelin, Muiskuttelin, Muinoisia muistuttelin.
Pientarilla Pienoisilla Usein oltiin leikkisillä; Lepikossa, Lehdikossa Usein käytiin karpalossa. Talvisella Tanterella Lennätimme hevosella, Mäkilöillä Rekilöillä Sekä päivill' että öillä.
Aiat muuttuu, Päivät puuttuu, Miehen mieli yksin juuttuu. Nyt ma laitan Laivat, taitan Rosohonkia salossa; Nyt mä kaivan Suot, ja raivaan Rumamurtoja palossa. Ruoat, leivät Mielein veivät, (ääni kaukana) »Kahdet kuiten rakkaat jäivät».