Antero Varelius, talonpojan poika Tyrväältä, syntyi 14/7 1821, tuli ylioppilaaksi 1843, maisteriksi 1847, vihittiin papiksi 1848 ja tuli eri paikoissa oltuansa kirkkoherraksi Loimaalle 1869. Varelius painatti 1848 omatekemänsä huvinäytelmän Vekkulit ja kekkulit, on suomentanut pari novellia ja kirjoittanut muutamia pienempiä runoelmia.
UIMALAULU.
Lapsukaiset! kaunis päivä paistelee, Hauska on nyt juosta järven rannalle; Siell' on kirkas laine läikkyväisenä, Siellä ulpukkainen uljas hengittää, Kaste virvoittaapi kasvut kukkasten, Uiden, melskaten ja vettä viskoen, Kasvakaa te myöskin kilvoitellen!
Nuorukaiset! joukossanne joutukaat Ulapalle, siihen huolet uppoovat. Uimamies on raitis niinkuin tuore puu, Muilta muoto, neste kesken kuivettuu. Viina velttomaista hiukan hauskuttaa, Meitä raikas vetten voima vahvistaa, Hauin vilpas ruumis uijan palkka.
Neidot nuoret! niemen vihreäisen taa, — Ett'ei kurkistella liiat silmät saa, — Rientäkää, ja vettä viljoin loiskimaan Tottukaa, jos ette uida taidakkaan. Tanssi heikontaa ja kasvot kalpenee, Mutta kauneus ja ruusu poskille Uusi uimisesta virkeneepi.
RAKKAUS.
(Mukaelma.)
Vienan rannall' koivun alta Kuului soitto kaunihin, Aurinkoisen taivahalta Vaipuessa aaltoihin.
Siellä istui ihanainen Neitsy kanteloinensa, Sulhoansa surevainen, Vieras mailla kaukana.
»Pian rientää nuoruutena Niinkuin laine; rakkaus Polttava on rinnassani, Lauluni on valitus.