Vesi vaikka on vetelä Läpi silmillä sihaten, Ohut kourin koitellessa, Pehmiä käsin pitäissä, Tekee ankarat asiat, Työtpä suuret suorittaapi: Vuoret murtaapi muruiksi, Kalliot koverteleepi, Ojat kaivaa onnelmihin, Joet maihin mainioimmat, Niihin vielä julmat virrat, Kosketpa kohisevaiset, Kuihin ihminen kutoopi, Takeleepi taitoniekka Sahat suuret suihkamahan, Myllyn pyörät pyörimähän.
ANTTI RÄTY.
Antti Rätyllä oli synnynnäinen taipumus runoiluun, joka valitettavasti ei päässyt kypsymään. Syntynyt Sortavalan pitäjässä 22/8 1825, kävi koulua Pietarissa, antautui jo 20-vuotiaana kirjallisiin toimiin, oli jonkun aikaa kansakoulun opettajana Viipurissa, vaan taipumus väkeviin juomiin vei hänet varhaiseen hautaan 15/11 1852. Häneltä on ilmestynyt kaksi runokokoelmaa: Lauluja Suomen neitosille v. 1850 ja Pieni Kanteletar 1853.
NUORELLE RUNOTTARELLE.
Laula, laula lintuseni, Pienoiseni, pääskyseni! Kultasuu, hopeakieli, Visertele virsiäsi, Illoilla ikävissäsi, Aamulla ajan kuluksi, Päivillä huviksi muillen; Laskettele laulujasi, Soittojas suloisimpia, Runojas ruikuttamia.
Laula, laula kultaseni, Sirkuttele, sirkkuseni, Vuosia vajenevia, Päiviä pyörähtäviä, Somasti soluilevia!
Pian pääset pääskyseni Vuorostasi, vaivoistasi, Täällä vähän oltuasi; Pian laulusi lopetat, Ilovirtesi ihanat, Koska vaivut, varpuseni, Turpeesehen tuutumahan, Nurmellen nukuttamahan. Pian suusi sammaloittuu, Kieles kuivettuu kokohon, Kun sa kauniist' kannetahan, Iäksi asetetahan, Kankaasehen kaivetahan, Multahan mutistetahan.
Syän kylmä kyyhkysellä, Puuttuu ääni pulmusella — Kun lepäjät, leivoseni, Kahen lautasen välissä, Kolmen kirveen hakkoaman, Neljän veitsen veistelemän, Tuonen neitosen tuvassa, Maassa Manalan majassa.
USKOTOIN YSTÄVÄ.
Tuolla kuulen ruikuttavan Pienen linnun oksalla, Surkeasti valittavan. Ikävä on raukalla!