Ei oo maata maailmassa, Ei oo kultaista kotia Virsien virittäjällä, Laulujen latelialla! Turve on tupa hänellä, Hauta laulajan hovina, Tuoni toivonsa totinen!
A. OKSANEN.
(August Engelbrekt Ahlqvist.)
Syntyi Kuopiossa 7/5 1826, tuli ylioppilaaksi 1844, historian ja kielitieteen kandidaatiksi 1853, filosofian tohtoriksi 1860 ja Suomen kielen ja kirjallisuuden professoriksi yliopistoon 1863. Otti täyspalvelleena eron 1886 ja kuoli 20/11 1889. Oksanen oli osallisena Suomettaren perustamisessa v. 1847; hänen runoelmansa ovat painetut nimellä Säkeniä, jota kokoelmaa on ilmestynyt monta painosta (ensi kerran 1860).
SAVOLAISEN LAULU.
Mun muistuu mieleheni nyt Suloinen Savonmaa; Sen kansa kaikki kärsinyt Ja onnehensa tyytynyt, Tää armas, kallis maa!
Kuin korkeat sen kukkulat, Kuin vaarat loistoiset! Ja laaksot kuinka rauhaisat, Ja lehdot kuinka vilppahat, Kuin tummat siimehet!
Sen salot kuin siniset on, Puut kuinka tuuheat, Ja kuin humina hongikon Syv' on ja jylhä, ponneton, Ja tuulet lauhkeat!
Ja kussa tähdet tuikkavat Kovalla talvella, Ja kussa pohjan valkeat Suloisemmasti suihkavat, Kuin Savon taivaalla?
Tok' yhtä vielä muistelen, Sen suihke armaampi: Se silmä on Savottaren, Johonka taivas loistehen Ja sinens' yhdisti.