Hengille luonnon liekö hennommille Se peljättävä, paha kummitus? Inhoittavalta tuntuneeko sille Yörauhassansa seudun kauneus, Kun uhaten näin katsoo kaikkialle, Järvelle, maalle sekä taivahalle?
Ei, hengeksi sen mieleni vaan houraa, Olento on se tosi itsestään. Se muistuttaapi miestä rautakouraa, Jok' ennen voimakkaalla kädellään Sen rakensi ja nimess' uskon uuden Sen kautta sorti Hämeen vapauden.
Ei ihme, että tätä miettiessä Povessan' tunsin tunteen katkeran: Myös syntynyt mä olen Hämehessä Ja synnyinmaana sitä rakastan. Ken orjuuteen ja sortoon sitä sallis, Jok' ain' on ollut sydämmelle kallis?
Näin miettien en huomannut ma aamun Taas taivaan kannelle jo astuneen, Kun jylhältä näin linnalt' öisen haamun Ja synkeyden kaiken kadonneen. Se kirkastunna seisoi aamukoissa Ja peljästys kaikk' oli siitä poissa.
En peljästystä luonnossakaan muussa Sen lähellä mä nähnyt ollenkaan. Pelotta lintu likimmässä puussa Ilolla lauloi aamulauluaan. Ja itse julman linnan räystähässä Näin pienen pääskysen mä pesimässä.
Mielestän' haihtui haikeus; nyt vasta Ma muistin, — aamukoissahan sen näin, — Ett' uskon sätehet se taivahasta Johdatti kerta Hämeesenkin päin, Ja poistaessaan meiltä pakanuuden, Ehk' ankarast', toi oikeen vapauden.
Maanmiehen kun ma kuulin sitten siellä Kulkeissaan työhön riemull' laulavan, Yömatkan päästä matkamiehen vielä Kun terveenä näin tietään kulkevan, Niin vielä muistin, pait sen muinaisuuden, Sen suojass' olevan maan rauhaisuuden.
SUONIO.
(Julius Leopold Freedrikki Krohn.)
Saksalaisista vanhemmista syntynyt Viipurissa 19/5 1835, tuli Julius Krohn yliopistoon 1853, seppelöitiin filosofian maisteriksi 1860, nimitettiin 1863 Suomen kielen dosentiksi, 1875 Gottlundin jälkeen lehtoriksi sekä 1865 ylimääräiseksi Suomen kielen ja kirjallisuuden professoriksi. Purjehdusretkellä hukkui hän tapaturmaisesti 28/8 1885. Salanimellä Suonio on hän julaissut kertomussikermän Kuun tarinoita ja pari vihkoa Runoelmia; vuosina 1864-66 hän toimitti kuvalehteä Maiden ja merien takaa ja sitten monta vuotta (1873-80) Suomen Kuvalehteä. Suomenkielisten runoiliain hajanaisia tuotteita kokoili hän v. 1866 Helmivyöhön suomalaista runoutta.