"Mikäs on hätänä?"
"Mitä, opettaja, viskasitte silmilleni?" kysyi hän vihasesti.
"En mitään!" vastasin.
"Viskasittepas", väitti vaimo.
"En ole viskannut, sillä enhän huoneessanikaan ollut, vaan tuolla viereisessä huoneessa söin päivällistä!" sanoin. Hän ei sitä uskonut ennenkun palvelijattaremme todisti hänelle sanani todeksi.
Asian laita oli näin. Juuri ikkunani alla oli kaivo. Hän oli nostamassa vettä ja vesikapasta pirskahti pisarainen hänen poskelleen. Sitä hän ei huomannut, vaan luuli minun heittäneen pisaran myrkkyä hänen kasvoilleen.
Kesät olivat kuumat ja kosteat. Vaatteemme ja kirjamme homehtuivat, jollemme niitä usein tuuleuttaneet ja pyyhkineet. Rottia oli paljon. Yö kaudet ne varsan lailla ravasivat huoneissamme, milloin tapellen, milloin kaluten kaappeja. Ne nävertelivät leivät, kaatelivat maidon. Niuskaen, nauskaen kaiken yötä, häiritsivät yölepomme, joka kuumuudenkin tähden oli hyvin niukka. Saatuamme kissan talohon, saimme rauhan.
Ruoka-aineista ei Tshenkiangissa ollut puutosta. Juurikasveja, vihanneksia ja hedelmiä oli runsaasti saatavana. Vaikk'eivät Kiinalaiset itse syö maitoa, eikä voita, pitivät he siellä asuvien ulkomaalaisten tähden lehmiä. Siellä ollessamme saimme maitoa ostaa. Ruu'an kodissamme valmistimme suomalaisella tavalla. Saimme siellä lehmänlihaakin ostaa, jota ei sisämaassa saa. Juomavesi tuotiin kanavasta. Keittämättömänä emme sitä juoneet. Kiehuvaa vettä sai kaikkialla ostaa teetä varten. Polttopuina käytimme erästä, joessa kasvavaa ruohoa, jota kuivattuna, kuvottain tuotiin kaupaksi. Ruokasalissamme oli meillä pieni, ulkomaalainen rautauuni, jossa poltimme hiiliä kylmän aikana.
Kova työmaa
oli Tshenkiang! Kansa tiesi paljon pahaa ulkomaalaisista, sillä monet heistä elivät siellä hurjasti. Meitä kutsuttiin aina "jang kueitsir", s.o. ulkomaalainen piru eli paholainen. Nimitys kueitsir, paholainen oli Tshenkiangissa aivan yleinen nimitys vieraan paikkakunnan ihmisille Esim. Naankingistä tulleita kutsuttiin "Naanking kueitsir!" Me totuimme niin tuohon nimeen, että sitten, kun toisen nimen saimme, tuntui ihan oudolta!