"Syökös hän lihaa?"
"Syöpi", vastasi hän. Silloin muijat panivat hynttyynsä kokoon, lähtivät pois huoneesta, sanoen: "me olemme puhtaita!" ja menivät toiseen majataloon. He olivat hartaita Buddhan opin tunnustajia. Syömällä ainoastaan kasviksia, luulivat he saavuttavansa sydämen puhtauden, sillä "ilman puhtautta ei voi tulla länsi taivaaseen", jossa he ajattelevat Buddhan asuvan.
Siunattu hetki tiellä.
Kerran matkustin maitse Naanking nimiseen, yhteen Kiinan kuuluisimmista kaupungeista. Kuljimme jyrkkien rinteiden välissä olevassa laaksossa, jossa kasvoi kaunista lehtimetsää. Tie luikerteli oikealle ja vasemmalle. Siellä, metsän hiljaisuudessa, tapasimme vanhan vaimon nunnan puvussa. Päänsä oli hän antanut keritä paljaaksi. Tervehdimme häntä ystävällisesti ja se antoi hänelle rohkeutta lähestyä meitä. Istahdimme tielle. Puhellessamme hänen kanssaan, kertoi hän elämänsä surullisen historian. Hänet oli laitettu miehelään vasten hänen tahtoaan. Mies oli herrasmies, mutta ooppiumin orja. Heillä ei ollut yhtään lasta. Lapsettomuus oli seurauksena hänen syntisyydestään. Hän varmaan oli ennen maailmassa ollessaan tehnyt paljon pahaa ja pahojen tekojensa rangaistukseksi saa hän nyt olla lapsettomana! Miehensä kuoltua päätti hän vihkiä itsensä jumalille siinä toivossa, että ehken jokin armo tulisi hänen osakseen taas maailmaan tullessaan. Hän itki katkerasti. Kerroin hänelle hyvästä, rakastavaisesta Isästä taivaassa. Hän tarttui käsiini ja sanoi:
"Sinä olet niin onnellinen!"
"Niin", sanoin, "minä olen onnellinen ja tulin tänne kertoakseni sinulle, että sinäkin voit tulla onnelliseksi!"
"Kerro, kerro, minä kuuntelen!" sanoi tuo rakas sielu.
"Rukoiletkos laupeuden jumalatarta?" kysyin.
"Rukoilen", vanhus vastasi.
"Miksi rukoilet häntä?"