"Hän on armollinen ja laupias!" sanoi hän.
"Kuulehan, vanha sisar, mitä kerron sulle. Taivaassa on hyvä Jumala. Hän antaa auringon paistaa ja pilvien sataa. Hän on tehnyt taivaan ja maan. Ei Häntä tarvitse kantaa, niinkuin laupeuden jumalatarta. Hän näkee ja kuulee ja tietää kaikki. Hän näkee meidän istuvan tässä tiellä. Hän on niin hyvä."
"Mistä sinä sen tiedät?" kysyi hän.
"Tästä kirjasta", vastasin, näyttäen hänelle Uutta testamenttia.
"Minä en osaa lukea!" sanoi hän murheellisena.
"Kuulehan nyt, kun vielä puhun. Me emme näe Jumalaa, emmekä tiedä miten Hänen luokseen päästään!" — sanoin. Hän epätoivoisena huudahti:
"Emme tiedä, emme tiedä!" Jatkoin:
"Katsos! Jumala armahti meitä. Hän lähetti oman Poikansa maailmaan ja sanoi: uskokaa Häneen, niin pääsette minun luokseni. Katsos! Jeesus tuli. Hän sai kärsiä paljon ja ihmiset tappoivat Hänet, mutta Hän nousi ylös ja meni takasin taivaaseen. Minä uskon Häneen. Hän on antanut minun mustat syntini anteeksi ja on verellään pessyt sydämeni. Sydämessäni on suuri rauha ja ilo. Kun kuolen ottaa Hän minut luokseen. Jeesus on lähettänyt minut sinulle tuomaan nämät hyvät sanat."
"Oi, ne ovat hyvät sanat!" sanoi vanhus, käsiäni hellästi puristaen.
"Tahdotko sinäkin luottaa Jeesukseen?" kysyin.