"Tahdon, tahdon ja minä tahdon rukoilla häntä. Miten minä rukoilisin Häntä? Opeta sinä minua", pyysi hän.
"Rukoile millä sanoilla tahansa, kyllä Jeesus ymmärtää. Hän on armollinen ja laupias, hädästä ja tuskasta pelastaja", sanoin siihen ja lisäsin, sano:
"Herra Jeesus, armahda minua!"
Silloin vaimo alkoi rukoilla, sanoen:
"Suuresti armollinen, suuresti laupias, hädästä ja tuskasta pelastava Herra Jeesus, armahda minua!"
Sitten kun erkanimme hänestä, kuulimme hänen tiellä kulkiessaan niitä kertovan. Se oli siunattu hetki, se iltahetki. Korvissani kaikuivat sanat:
"Jokainen joka Herran nimeä avuksensa huutaa, hän tulee autuaaksi."
Rauhaa etsivä sielu.
Nimeään en muista, mutta tuttaviksi tulimme kadulla. Useasti tapasimme hänet. Hän oli maalaisnainen. Käsiranteen ympärillä oli hänellä helminauha ja siitä näimme hänet "rukoilijaksi." Puhuessaan hän vähän väliä lausui sanan: "oomiitoofuh!" Puhelimme hänelle siitä tiestä, joka vie elämään, mutta hän, peläten "harha-oppia", ei malttanut pysähtyä kuuntelemaan. Usein rukoilimme, että Jumala vaikuttaisi hänessä halun tulla luoksemme. Hän tulikin yhtenä Sunnuntaina. Jutellessamme hänen kanssaan huomasimme hänen käsivarressaan pieniä, mustia pahkuroita. Kysyimme, mitä ne olivat.
"Olen polttanut ne kuumalla raudalla!" sanoi hän.