"Herra Jeesus on antanut meille rauhan", vastasimme ja sitten kerroimme lyhyesti, yksikertaisesti Jeesuksen kärsimisestä. Se liikutti häntä niin, että hän itki kauvan aikaa.
"Jeesus on kuollut kaikkein edestä ja sinunkin edestäsi!" sanoimme.
"Onko Hän kuollut minunkin edestäni?" kysyi hän.
"On", vastasimme ja luimme todistukseksi monet paikat kirjoituksista. Hänen sielussaan oli taistelu. Yht'äkkiä kysäsi hän:
"Ovatkos kaikki minun 20 vuoden ansiot (hyvät työni) sitten arvottomia?"
"Ovat. Emme tule töillämme autuaaksi, vaan luottamalla Jeesukseen. Autuus on armosta, ei ansiosta."
Se oli koko isku vaimo raukalle! Äänekkäästi itkien hän juoksi pois! Kuinka lähellä Jumalan valtakuntaa hän olikaan!
Viimeisen kerran tapasin hänet Maovuorelta tullessani. Hyppäsin alas kärryiltä sanoakseni hänelle: "ei puusaa anna sinulle rauhaa, mutta Jeesus antaa!" Hän oli nyt arka ja väisti katsettani. Jumala siunatkoon häntä! Sen perästä emme häntä nähneet, mutta toivomme, että hän kerran heräjää ja nousee etsimään Jeesusta.
MUUTAMIA PIIRTEITÄ YHTEISKUNTAELÄMÄN VALO- JA VARJOPUOLlSTA.
I:nen Luku.