Kiinalainen kylä
on yleensä kaukaa katsottuna hauskan näköinen. Se on peltojen ympäröimänä. Sitä somentavat tuuheat, korkeat lehtipuut, joiden joukossa usein on "pyhiä" puita. Näissä puissa luullaan jonkun jumalhengen asustavan. Niiden juurella uhrataan ja niitä ei uskalleta kaataa. Olen nähnyt tuommoisen "pyhän" puun juurella pienen tiilistä rakennetun "pyhäkön", jossa on säilytyspaikka jumalan kuvalle.
Kylää somentavat rakennusten kauniisti kaarretut harjat, loistavilla väreillä maalatut kunniaportit tien varrella, pensasaidat ja monenlaiset kukkivat köynnöskasvit kasvaen rappeutuneiden rakennusten seiniä pitkin. Vasten tahtoaankin joutuu kulkija suloisten tunteiden valtaan lähestyessään ihanassa lehdikossa lepäävää kylää, mutta likemmäksi tultua on runollinen mieli, suloiset tunteet pois puhalletut. Raunioita, romua, roskaa, likaa, soraa, kuihtuneita, ryysyisiä ihmisiä, kerjäläisiä, likasilmäisiä ooppiumin polttajia, kapakoita, laihoja koiria, ilkeä haju — tätä kaikkea siellä näkee ja tuntee! —
Kylät ovat järjestetyt kuten kaupungitkin. Talot ovat katujen varsilla. Latoja ja lääviä siellä ei näe, sillä karjanhoitoa ei harjoiteta. Pihan perällä on katos, jossa pidetään elukat. Idässä, jossa ensin asuin (Kiangsuu nimisessä maakunnassa), pidettiin kyntöeläimenä puhvelihärkiä ja lehmiä. Toisin paikoin käytettiin tavallisia lehmiä tai härkiä. Lehmiä ei lypsetä, sillä eivät Kiinalaiset ole uneksineetkaan "maidon" juonnista, ennenkun ulkomaalaiset sinne tulivat. Ei Kiinalainen tapa lehmäänsä. Kysyin kerran opettajaltani:
"Miksi ette syö lehmän lihaa?"
"Kuinkas maamies hennoisi tappaa sen, joka hänen peltonsa on kyntänyt, tehnyt hänelle niin suuren hyvän työn!" vastasi hän. Rantapuolella, suurissa kaupungeissa, joissa ulkomaalaisia asuu, saa ostaa lehmän lihaa, mutta ei sisämaassa.
Joka talossa pidetään sikoja ja sian lihaa saa kaikkialla. Paikoin pidetään hevosia, aaseja ja muuleja. Niillä kannatetaan kuormia ja ratsastetaan.
Kanat ja kukot kaakattavat kaikkialla ja ankkoja pidetään parvittain. Ankat puljaavat riisipelloilla uiden siellä. Koiria pidetään kodeissa vähän, Kissat kahlehditaan, kuten koirat, sillä ne ovat varasten mielitavaraa.
Rehu, joka talveksi kootaan, aumataan pihamaalle. Ei näe missään niittymaita, sillä kaikki viljelykseen sopiva maa on peltona. Kyntöelukoita syötetään pellon pientareella. Elukan nenässä olevaan renkaaseen kiinnitetystä nuorasta ohjaa selässä istuva tyttö tai poika sitä niin, ettei pääse viljapeltoon.
Aittoja ei ole. Vilja säilytetään isoissa bambupäreistä tehdyissä, tuvan nurkkaan päällekkäin pannuissa koreissa. Riihiä ei tarvita. Vilja levitetään tasaiselle kalliolle kylän laidassa tai tasaiseksi temmelletylle pihamaalle. Auringon lämpö sen kuivaa ja siinä se puidaan.