Saunoja ei ole. Suurissa kaupungeissa esim. Tshenkiangissa oli miehille tarjona kylpypaikkoja, mutta ei meikäläisiä saunoja. Siellä saivat vaan ammeessa peseytyä. Naiset peseytyvät aina kotona. Kesäisinä aikoina voivat miehet käydä uimassa, mutta naiset ei koskaan! Hyvin usein näin pienten lasten lammikoissa räpiköivän — ja hauska niillä näytti olevan! —
Jos tahtoo saada jonkunlaisen käsityksen Kiinalaisten elämästä, on asuttava heidän keskuudessaan. Jos asumme jossakin kylässä, saamme siinä nähdä pienoiskuvan Kiinan suuresta valtiosta. Niitä hallitaan samojen periaatteiden mukaan. Niissä näemme samat valo- ja varjopuolet. Kylähän on perhe laajennettuna, ja niinhän on valtakuntakin. Kylässä on "kylän vanha", joka on pääjohtajana. Hän on herrasmies ja niin ovat hänen apulaisensakin. Heihin luotetaan ja heillä onkin suuri vaikutusvalta. Virkamiehille he tekevät tilin kylän asioista ja ovat tuomareina kyläläisten keskuudessa. Jos riitoja syntyy, kutsutaan heidät "rauhaa rakentamaan." Rauhanrakentajan virka on vaivaloinen toimi. Tuhannet sanat ja monet päivät saavat rauhantuomarit kuluttaa ja kaikista vaivoistaan eivät saa muuta palkkiota kuin pulskan päivällisen ja kiitokset, sillä se virka on vaan kunniavirka! Kukapas Kiinalaisista ei haluaisi rauhanrakentajan virkaa! Jos missä puhutaan paljon rauhasta, niin Kiinassa siitä puhutaan ja jos missä sitä puuttuu, niin siellä sitä puuttuu! Kävin kerran Tshingkiangpuu nimisessä kaupungissa. Lähetystalo oli kadun varrella, jonka nimenä oli "Ijäisen rauhan katu." Mutta en koko yönä voinut nukkua, sillä niin kauheasti riitelivät sen varrella asuvaiset!
Kylän jokapäiväistä, hiljaista yksitoikkoista elämää vilkastuttaa hautajaiset, häät, markkinat, näyttelijäseurueen tulo sekä epäjumalien juhlat.
Hautajaisissa on itkua ja parkua, mutta usein riitaakin. Eihän ole tavatonta, että sukulaiset alkavat perinnöstä riidellä jo hautajaisissa. Hautajaissaaton etupäässä käyvät paljaspäiset papit. Sitten kannetaan raskas ruumisarkku, johon on vainajalle pantu tavaraa mukaan. Sitten tulevat vainajan likeiset, itkien, parkuen, valkoiseen surupukuun puettuna ja heidän perästään kutsutut ja viimeiseksi kutsumattomat vieraat. Tuonne kylän laitaan kulkee seurue. Sinne kaivetaan hauta. Pian kohoaa pieni savupatsas ilmaan. Se ilmoittaa meille, että paperinen palatsi ja paperirahat poltettiin, ettei vainajan sielun tarvitse asunnotta olla tuonelan tuvilla, eikä kerjäläisnä kulkea apua anellen, sillä nuo valerahat muuttuvat, tuhaksi tultuaan, käyttökuntoiseksi manalan majoissa oleville. Jos kuollut oli varakas, on kylässä kyllin puheainetta. Ei ole yhtään koko kylässä, joka ei tietäisi hänestä kaiken sen, mitä ihmisestä voi tietää!
Häät pitävät kyläläisten mielet jo kuohuksissa ennenkun ovat likelläkään. Morsiamen hyvät ja pahat puolet, suvun huono ja hyvä maine, kapiot, antimet, kaikki ovat jo keskustelun alaisena ennenkun morsiustuolikaan on tilattu. Morsiamen anoppelaan tullessa on "joka kynsi kylästä" liikkeellä ja juoksee taloon. Jollei hän ole sinne "kutsuttu", on hän siellä ainakin "kuokkavieraana." Kuta rikkaampi morsian, sitä suuremmalla loistolla hänet tuodaan. Punaisessa puvussa hän astuu anopin vastaanottamana alas kantotuolista. Luoden katseensa maahan saatetaan hänet sängyn reunalle istumaan! —
Kävin kerran katsomassa morsianta. Hän istui sängyn reunalla, päässä melkein kilon painoinen, helmillä, pienillä peileillä ja muilla helyillä koristettu, korkea ruunu. Jokaisella oli oikeus sanoa hänestä, mitä vaan tahtoivat. Lapsi raukka! Siinä hän sai istua tunti tunnin perästä ja tyytyä kaikenlaisia raakoja lausuntoja kuulemaan.
Häissä ei tanssita. Kiinalainen pitää tanssin sopimattomana siveellisille ihmisille. Eikä niissä juoda ja tapella, kuten meillä useinkin tapahtuu.
Häät pidetään "onnenpäivänä." Ne ihmepäivät ovat merkityt almanakkaan. Jos niin sattuisi, että morsian sairastaisi "onnenpäivänä", ei sitä useinkaan panna kysymykseen, sillä häät ovat pidettävät onnenpäivänä — maksoi, mitä maksoi! Kuulin morsiamesta, joka sairasti kuumetta. Hääpäivä tuli. Sitä ei voinut siirtää, sillä siitähän olisi tullut onnettomuus! Morsian raukka kannettiin kantotuoliin. Matkalla hän kuoli. Näin tuli "onnenpäivästä" onnettomuudenpäivä. Usein kesähelteellä morsian raukat, joita kuletetaan pitkät matkat, saavat auringonpiston ja kuolevat tiellä.
Markkinoita pidetään muutamissa kylissä joka kolmas päivä. Ihmisiä kokoontuu niihin tuhansittain. Sinne tulvii kaikenlainen roistokansa varastamaan ja ne ovat korttipelurien mieluiset olopaikat. Olen kuullut erään kylän asukasten luopuneen koko markkinoista, huomattuaan miten turmiollisesti ne vaikuttivat kasvavaan nuorisoon.
Näyttelijämatkueen tulo on ilon aiheena kyläläisille. Tavallisesti on näyttelylava temppelien yhteydessä. Jos ei niin ole, niin näyttelijät asettavat telttansa kylän reunaan. Sinne kansa illoin rientää huvittelemaan itseään.