"Minä en ymmärrä elämää, kuinkas ymmärtäisin kuolemaa."
Hän ei ollut haaveksiva, tulinen ja kiihkoisa luonteeltaan, vaan kylmä, maltillinen järjen mies. Kirjoitustapansa on levollinen, tyyni ja koruton. Hänestä on sanottu: "hänen ajatusmaailmansa oli laaja ja tasainen, kuin Jangtsir virran laakso."
Hän sanoo kirjoituksissaan tarjoavansa jälkimaailmalle vaan isien opetukset, eikä mitään uutta. Harvat ymmärsivät häntä ja sangen vähän sai hän osanottavaisuutta osakseen. Sanotaan hänen olleen jäykkä ja jörömäinen. Jälkimaailma on ruvennut häntä arvossa pitämään ja jumaloitsemaan. Hänen kunniakseen on jokaiseen kaupunkiin rakennettu temppeli, jossa hänelle uhrataan kahdesti vuoteen, joko hieho tai lammas. Tapasin kerran maantiellä miehen, joka laahasi perässään karitsaraukkaa. Eläimen ympäri oli köytetty nuora. Tie oli pitkä ja huono. Eläinparan takajaloista oli toinen rampaantunut jo niin, ettei se voinut astua. Se määki niin surkeasti, kun pysähdimme miestä puhutellaksemme. Mies oli kaupungin hallitsijan käskystä käynyt etsimässä, kaukaisessa seudussa tätä uhri-eläintä. Kyllä kai se raukka nääntyi kuoliaaksi ennenkun mies perille saapui ja karitsa joutui K'ongille uhrattavaksi.
Hänelle pyhitetyillä alttareilla vuodatetaan vuosittain tuhansien eläinten veri ja poltetaan tuhansia silkkikangaskappaleita. Kirjoitustensa kautta on hän ohjannut Kiinalaisten ajatus- ja toimintatavan jo pari tuhatta vuotta. Miljoonat ovat sanasta sanaan kätkeneet hänen opetuksensa sydämehensä ja vaikkei sydämeen, niin ainakin muistiinsa ja pitäneet hänen manansa elämää parempana.
Mutta kaiken sen hyvän ohessa, jota K'ong on opettanut, on hän laskenut raskaan ikeen kansansa kannettavaksi, sillä hän on teroittanut isien henkien palvelemisen tärkeyttä. Opetustensa kautta liittää hän elävät kuolleisiin. Kuolleille uhrataan, heille rakennetaan temppelejä. Esi-isille rakennetut asumukset ovat muhkeampia kuin elävien asunnot.
Ei Jumalasta puhukaan K'ong, Kiinan suurin miesi. Esi-isät hälle kaikkena, Se parast' mitä tiesi.
On uhrattava isille Jotk' ovat tuonelassa, Lahjat suuret hengille Kuolleiden maailmassa.
Ei isäin suku sammua Saa tässä maailmassa. Ei nimi isäin puuttua Sukuluettelosta.
Jo pari vuosituhatta On K'ong jo ollut kuollut. Mutta hänen sanansa Ei hedelmätön ollut!
Esi-isäin alttarilla Viel' uhriliekit liehuu, Kodit suuret, sekä pienet Lapsosista kiehuu.