"Epäsopu veljeksien välillä tulee nykyaikana raha-asioista. Onhan niitä, jotka riitelevät pelloista, huoneista ja niitäkin, jotka riitelevät ruu'asta ja mikä mistäkin. He eivät ajattele että raha-asiat ovat vähäiset ystävyys- ja sukulaisuussuhteisiin verraten. Mitäs se haittaa, jos omaisuus ei ole niin tasan jaettu! Ollen veljellä, onhan se omassa perheessä, eikä vieraan käsissä.
"Sinä mielelläsi kuuntelet vaimosi puhetta. Huomattuasi siinä olevan vähän perää, kuuntelet sitä siksi kunnes uskot kaikki. Vanhemman veljen vaimo sanoo miehelleen: 'kyllä se on tuo sinun nuorempi veljesi aika laiska! Sinä näet vaivaa häntä elättäessäsi ja vielä sittenkin hän näkee sinussa vikoja. Olemmeko hänen poikiaan ja miniöitään, että meidän täytyy häntä kunnioittaa kuin vanhempiamme?'
"Nuoremman veljen vaimo taas sanoo miehelleen: 'vaikka se vanhin veljesi osaa rahaa pyytää, osaathan sitä sinäkin! Sinä teet yhtä paljon työtä kotona, kuin hänkin. Jos palkkaat palvelian vuodeksi, niin hän ei näe puoleksikaan sitä vaivaa, kun sinä näet! Entäs heidän lapsensa sitten! Ne vasta lapsia ovat! Heille ostetaan sitä, laitetaan tätä! Pitääkö meidän lasten sitten kuolla?'
"Tämmöistä puhetta vähän tänään, hiukan huomenna ja niin veljesten sydämet kylmenevät. Siitä seuraa riita ja niin veljekset unohtavat olevansa 'yksi'. Jos niinkin on, että vanhempi veli on kyvytön ja nuorempi hoitaa häntä, tai päinvastoin, on asia juuri niin, kuin se olla pitääkin. Jos heistä jompikumpi riitelee, on häntä kohdeltava kuin juopunutta. Jos hän puhuu tyhmyyksiä, jätettäköön hänet yksin ja menköön kukin toimiinsa.
"Havaannollisena kuvauksena tästä ovat molemmat kädet. Oikea käsi voi kirjoittaa, käyttää helmitaulua, ottaa ja pitää esineitä. Vasen käsi on typerä oikeeseen verraten, mutta kukas lyö sitä oikealla? Niin likeisesti ovat veljeksetkin toisiinsa yhdistetyt. Kuinkas voivat he olla eripuraiset?
"Ajatteles vähäsen! Rikkaus on kuin liikkuva tavara. Jos se katoaa, saa toista sijaan. Niin ovat vaimotkin. He eivät ole samassa suhteessa meihin, kuin veljet. Me olemme samoista vanhemmista syntyneet, mutta he eivät ole. Mitäs he asioista ymmärtäisivät!
"Jos veljekset ovat riitaiset, niin vanhemmat luonnollisesti vihastuvat siitä. Etkös sinä olisi murheellinen, jos tapaisit lapsesi tappelemassa! Vanhempiaan kunnioittavat lapset eivät ole epäsovussa keskenään. Vanhat sanoivat: 'jos veljekset asuvat yhdessä ja kärsivät toinen toistaan, niin kaikki asiat ovat hyvin.' Älä rupea riitelemään pienistä asioista. Lapsesi ovat myöskin veljeksiä. Jos sinä ollen riitainen, opetat heitä riitaiseksi, jättävät he lapsilleen huonon esikuvan. Jos te, veljekset, ette elä sovinnossa, niin teidän lapsenne lastenlapsineen, seuraten teidän esimerkkiänne, riitelevät polvesta polveen, niinkuin tekin. Sanotaan: jos veljekset eivät elä sovussa, vaan riitelevät kaikista turhista asioista, niin naapurit käyttävät sitä hyväkseen, he panettelemisella yllyttävät teitä tappeluun tai käräjänkäyntiin, josta on seurauksena onnettomuus koko perheelle.
"Jos täytätte velvollisuutenne vanhempianne kohtaan ja kunnioitatte veljiänne, silloin käyttäydytte hyvin kansalaisena ja sotilaana rakastatte isänmaatanne. — Mutta te sotilaat ja te, jotka ette ole sotilaita, te tiedätte kyllä, että teidän on kunnioitettava vanhempianne ja arvossa pidettävä veljiänne, te olette tottuneet pitämään oman päänne, ettekä tietoanne pane käytäntöön. Jos pysähdytte tutkistelemaan itseänne, niin häpeätte ja surette entistä käytöstänne. — Rangaistus voi pitää kurissa ainoastaan ruumiinne, mutta se ei voi muuttaa sydäntänne. Jollette häpeä käytöstänne, on teitä neuvominen turhaa.
"Jos jokainen yksityinen valtakunnassa täyttäisi velvollisuutensa, niin luonnollisena seurauksena olisi alituinen, yleinen rauha. Mikä ilo se olisikaan!"
Jalkain puristaminen