on koko kansaan katsoen yleinen. Tämän tavan uhrina ovat naiset. Se on niin yleinen muutamilla paikkukunnilla ettei löydä naista, jolla on luonnolliset jalat. Pienet jalat ovat naisen huomattavin kaunistus. Niillä tienoin, missä olen asunut, ei tapa ole ollut aivan yleinen. Suuri osa kansan naisista on siitä varjeltunut.
Naapuristossamme asui köyhä perhe, jossa oli kuusi tytärtä. Nuorin heistä oli kuudennella. Pyysimme lasta ottolapseksemme, mutta vanhemmat eivät antaneet, sillä he tahtoivat sitoa hänen jalkansa. Äiti rupesikin juuri siihen aikaan niitä sitomaan. Hän otti pitkän palttinaisen hihnan, taivutti varpaat jalkoterän alle ja kietoi jalkoterän tuolla lujalla hihnalla. Oikein sydäntä särki, kun näimme sitten lapsiraukan käydä kyntystävän kantapäillään! Tämä tapa on tuhonnut tuhansien terveyden. Tapa orjuuttaa ihmisen! Tätä orjuutta vastaan taistellaan nyt tulisesti. Maassa on perustettu jalkain vapauttamisseuroja. Taisteluun on ryhtynyt Kiinan sivistyneet ja siten se aate pikemmin edistyy kansan keskuudessa. Lähetyssaarnaajat tekevät innolla työtä, eikä kirkon jäseneksi oteta ketään, joka ei ole vapauttanut jalkojaan.
Tämä jalkain puristaminen onkin ainoa muotihulluus maassa. Ei Kiinassa ole muotilehtiä, eikä siellä uhrata "muodin jumalille" niinkuin meillä. Kiinalaiset naiset käyttävät saman kuosisia pukuja, kuin heidän esi-äitinsä satoja vuosia takaperin. Surullista on nähdä miten meidän kansa juoksee yhdestä hulluudesta toiseen muotia takaa ajaessaan!
VI:des Luku
Kiinalaisen luonnetta
on Länsimaalaisen vaikea kuvata. Hänessä on paljon salaperäistä. Hänet on opetettu tunteitaan salaamaan. Hän voi kätkeä tulisemmatkin tunteensa niin piiloon, kuin kissa kyntensä! Vaikka syvästi loukattuna, voi hän mennä pois hymysuin!
Hän on kestäväinen. Vaikkei toimensa ole tuottelias, ei hän hevin siitä luovu, sillä hän ajattelee: "kestäväisyydellä on vaikeus voitettava". Huonokin ammatti voi parantua ahkeruudella, sillä "saahan miekastakin hiomalla silmäneulan".
Hän on säästäväinen. Puoleksi pilaantuneen ruuan syö kansan mies. Kerran kesäsenä päivänä paheni meiltä lihakappale, joka jo oli paistettu. Käskin viskaamaan sen pois, mutta kauhukseni sain kuulla, että palvelijamme eivät hennoneet heittää sitä pois vaan söivät sen!
Kärsivällinen on Kiinalainen. Meillä on eräs pieni holhotti siellä. Ollessaan 8:san vuotinen, asui hän luonamme. Häneen tuli omituinen ihotauti. Neiti Lagerstam, joka oli sairaanhoitaja, voiteli hänen ruumiinsa lääkkeellä, joka kirveli, mutta tuotti pikaisen avun. Lapsi kiemurteli kuin mato koukussa, mutta ei ääntä päästänyt! Nähdessämme hänen kärsivällisyytensä, olimme ihan hämmästyneet! Vaiti ollen kärsi lapsukainen tuskat! Me emme olisi sitä voineet tehdä.
Katsellessani heidän kehnoja kangaspuitaan, monimutkaista vaivaloista silkin kutomistapaansa ja tylsiä työaseitaan, ihmettelin heidän kärsivällisyyttään ja kykeneväisyyttään. Niillä tienoin, missä olen liikkunut ja nähnyt silkin viljelystä, en missään nähnyt "luomapuita", vaan kangas luotiin tuvan ulkoseinälle! Kyllä siinä luoja sai ottaa vähän monta askelta, ennenkun pitkä kangas oli luotu!