Toinen ooppiumisota
syttynyt. Ranska tuli Englannin avuksi. Yhdistetyin voimin tuhosivat rantakaupunkeja ja marssivat Pehking'iin, valtakunnan pääkaupunkiin ja pakottivat silloin keisari Hsien Kong'in — laillistuttamaan ooppiumikaupan! Rauha tehtiin Pehkingissä v. 1860. Kiinan täytyi maksaa Englannille 10 milj. ja Ranskalle 6 milj. dollaria, sekä avata useita kaupunkeja ulkomaalaisille.
Kiinan hallitus hädissään ryhtyi vieläkin vastustamaan "jang tuun" s.o. ulkomaalaisen roskan, — joksi he ooppiumia kutsuvat — maahan tuomista. Se julisti kotimaisen ooppiumin valmistuksen luvalliseksi siinä toivossa, että saisi siitä kilpailijan ja siten vähitellen poistuisi ulkomaalta tuotu myrkky, tai ainakin vähenisi sen maahan tuonti.
Heti Pehkingin rauhan jälkeen aukeni kapakoita kaikkialla. Ollessani Jangtsheossa sanottiin siellä olevan 3,000 kapakkaa! Kiinaan tultuani v. 1893 kertoi eräs Austraalialainen lähetyssaarnaaja seuraavaisesti:
"Kymmenen vuotta takaperin oli ooppiumin polttaminen häpeällinen teko ja siksi sitä poltettiin salaa. Nyt ei kukaan häpeä sitä. Silloin matkustin Kueitsheo nimiseen maakuntaan. Kaikkialla näin riisivainioita ja siellä, täällä pienen saran unikkoa eli valmua. Nyt on toisin. Valmua kasvatetaan kaikkialla ja siellä, täällä näkee viljavainioita."
Seuduilla, joissa ooppiumia valmistetaan ja nautitaan, kansa köyhtyy köyhtymistään. Tämä myrkky on voimallinen verrattain lyhyessä ajassa hävittämään yhtä hyvin ruumiin, kuin sielunkin voimat. Se heikontaa ruumiin ja vähentää työkyvyn. Se poistaa ruoka- ja työhalun. Se tylsyttää järjen ja kuolettaa omantunnon. Sadat tuhannet lahjakkaat miehet ovat sen kautta vajonneet kurjuuteen.
Ooppiumi ei saata raivostuneeksi nauttijaa, mutta tekee hänet tylsäksi ja raukeaksi. Rahvas polttaa kotimaista. Se ei ole niin raukaisevaa, kuin Indiasta tuotu ja luultavasti on muilla aineilla laimennettua. Venemies, joka sitä nauttii, heittäytyy noin puoleksi tunniksi pitkälleen. Poltettuaan, nousee hän työhönsä jälleen. Samaten tekevät tuolinkantajat ja kärrintyöntäjät. Polttajan täytyy olla makaavassa asennossa, molemmat kädet vapaana piipun hoitelemiseen.
Nykyään tuskin löytynee niin pientä kylää Kiinassa, jonne ei tämä tuhoava myrkky olisi löytänyt tien. Sitä on saatavana kaikkialla. Tuskin löytynee perhettä, joka ei olisi sen kanssa tekemisessä. Sitä taritaan vieraallekin. Idässä ollessamme meille hyvin usein tarittiin ensin ooppiumia, sitten tupakkaa ja viimeksi teetä! Useasti meille näytettiin pienessä vaskikattilassa lämmitettävää ooppiumia ja sanottiin: "tämä on tuotu teiltä!"
Lukemattomat ihmiset ovat murhanneet itsensä tällä myrkyllä, jota on niin saatavana, että lapsetkin voivat sitä ostaa. Ihmiset ja etenkin naiset, nauttivat sitä lopettaakseen elämänsä. Eräs lähetyssaarnaaja asui 15 kuukautta eräässä kaupungissa. Sillä ajalla tapahtui siellä 200 itsemurhan yritystä. Moni kuoli, ennenkun hän kerkesi apuun.
Tuttavani ovat nähneet että äidit pyyhkäsevät sylilapsen huuliin ooppiumia lapsen itkiessä, siten vaiettaakseen häntä. Ooppiumin orja myy vaimonsa ja lapsensa saadakseen varoja himojensa tyydyttämiseen. Tunsin miehen. Ylhäisen virkamiehen poika hän oli, mutta niin vajonnut kurjuuteen, että oli miltei mahdoton uskoa, mitä hänen entisistä oloistaan kerrottiin. Hän oli lukenut mies, lahjakas ja viisas mutta himot olivat sortaneet hänet. Hän kävi usein meillä. Hän oli myynyt kaikki mitä ikänä hänellä oli ollut ja varmaankin hän kuoli kadulla, kuten ooppiumin orjat tavallisesti. Hän oli niin alentunut, että hän ei enään ymmärtänyt puhetta. Katsella tuijotti vaan eteensä ja ärisi. — Kaikkialla näkee kalpeita, laihoja ihmisiä, joiden silmät ovat sameat, hampaat mustuneet ja ääni käheä.