"Kah, se on jumalain kieltä, kukas sitä ymmärtää!"
Kang Hsii keisari eräässä esitelmässään hyvin ankarasti puhuu Buddhan papeista, leimaten heidät tuhoatuottavaksi joukkioksi. Kovin sanoin nuhtelee hän isiä ja miehiä siitä, kun antavat
suuren vallan vaimoillensa, luvan laajan lapsillensa, perehellensä peräti, kulkea kylän kujilla, tepastella temppeleissä valkosukissa, päät kukissa, tuolla tyhmäin tungoksessa, pahain pappien parissa.
Yhtä ankarasti arvostelee hän Tao pappejakin, joita kansa nimittää "tao sir." Tao-oppi on alkuaan Lao nimisen ajattelijan järjestämä uskonto. Lao eli Hoonaanissa noin v. 640 e.Kr. Hän puhui "sanasta" (tao) josta kaikki on alkunsa saanut. Hänen oppilaansa järjestelivät hänen opetuksiaan hyvin salaperäiseksi ja monimutkaiseksi niin että jälkimaailman on ollut vaikea saada selville niiden alkuperäisyyttä. Tämänkin uskonnon mukaan on yksin eläminen autuuttava. Sen papit ja papittaret asuvat temppeleissä ja ovat suuremmassa arvossa pidetyt. He eivät aja hivuksiaan, ovat rikkaampia kuin Buddhalaiset papit. Jälkimäisillä ei ole ylipaimenta, mutta edellisillä on piispa, yhtä voimallinen kuin paavi ja vieläkin voimallisempi, sillä jumalatkin ovat hänen valtansa alla! — Epäjumalat ovat molemmilla yhteiset. Niitä on savisia, puisia ja paperille maalattuja.
Paitsi näitä kahta pääuskontoa, on Kiinassa paljon lahkoja, mutta uskonnonvapauden vallitessa ei sorrosta tiedetä.
Molemmat uskonnot vaativat uhreja. Uhrit ovat enimmäkseen verettömiä nim. rahaa, ruokaa, suitsutusta, mutta on veriuhrejakin.
Matkustin kerran Kuangsin virralla. Virta teki mutkan ja rannalle, juuri mutkan kohdalle, oli rakennettu temppeli. Lähestyessämme sitä, venemies vaikeni, eikä vastannut kysymyksiini. Juhlallisesti nousi hän, pukeutui valkoiseen nuttuun ja ottaen veneen keulasta kauniin, valkoisen kukon, meni perälle venettä, katkasi linnulta kaulan, pyyhkäsi verta ankkuriköyteen, mastoon ja moneen muuhun paikkaan. Kolmasti langettuaan kasvoilleen, hän riisui nutun päältään ja alkoi puhella.
"Miksi uhrasitte tässä paikassa?" kysyin.
"Siksi, kun juuri tässä kohden jokea asuu jumala, ahnas ja paha. Jollei sille uhraa valkoisen kukon verta, niin se kaataa veneen!" sanoi mies. Poikalapsen synnyttyä rientää isä temppeliin uhratakseen siellä kanan tai kukon verta. Jongsinissa, jossa asumme, on kaupungin suojelusjumalan kuva rumasti tahrittu verellä.
Kävin kerran temppelissä, jossa uhrattiin kanoja, kukkoja, ankkoja ja vasikoita. Siellä oli hedelmän, makeisen ja uhrieläinten myyjiä istumassa pöytiensä ääressä. Saviset jumalat olivat matalan aitauksen takana, jonka edessä uhrieläin tapettiin ja sen veri vuodatettiin maahan.