Virkamiesten, varsinkin kaupungin hallitsijan, täytyy, ainakin kerran kuukaudessa, käydä kaupungin suojelusjumalan temppelissä. Jollei hän sitä tee, syyttää kansa häntä onnettomuuden tultua.
"He etsivät sielua!"
Aurinko oli mailleen mennyt ja pimeys peitti seudut saapuessamme Anren nimisen kaupungin satamaan. Hapuroimme kaupungin ulkopuolella. Kulimme kohti kaupungin porttia. Juuri portin luona kulki mies ja nainen edellämme. Nainen kulki kumarruksissa, lyhty kädessä ja mies seurasi häntä samallaisessa asennossa. Vaimo mainitsi tytön nimen, huutaen häntä kotiin, johon mies äänekkäästi vastasi.
"Mitä he etsivät?" kysyin matkakumppaniltani.
"He etsivät sielua!" vastasi hän.
"Etsivät sielua;" toistin ja pyysin hänen selittämään asiaa. Hän sanoi:
"Me Kiinalaiset ajattelemme ihmisellä olevan kolme sielua. Yksi sieluista jää kotiin, toinen menee hautaan ja kolmas tuonelaan. Nyt on tuon vaimon lapsi hyvin sairas ja yksi hänen sieluistaan on jo mennyt pois, senvuoksi vanhemmat sitä etsivät ja kutsuvat takasin."
Kiinalaiset ajattelevat ihmishengen kuolemattomaksi ja uskovat
Sielun vaeltavan
tämän maailman ja tuonelan väliä aina yhä uudelleen. Jos hän oli hyvä ihminen, palajaa hän tänne ihmisenä ja syntyy rikkaassa kodissa, mutta jos oli pahaa tehnyt, syntyy hän köyhäksi, sokiaksi, kuuroksi tai muuten raajarikoksi. Jos hän oli suuria syntejä tehnyt, palajaa hänen sielunsa asuakseen koiran, kissan, sian tai jonkun muun eläimen ruumiissa. Nykyinen elämä on vaan edellisen jatkona. Mitä ennen kylvi, sitä nyt niittää. Synkkä on monen elämä! Ainoana keinona tuomionalaisesta elämästä pääsemiseen ovat hyvät työt, mutta mitenkäs köyhä, rahaton niitä tekee? Köyhiä pitäisi auttaa, rakennuttaa siltoja, korjauttaa teitä y.m. suuria töitä toimitella, mutta milläs niitä teet? Nyt on jo tila tukala ja tukalampi tulee, kun tänne takasin laitetaan tuolta manalan majoilta. Entäs jos sitten pitää koirana kuleksia! — Surkeatahan se on, mutta minkäs sille voi! Ehkä kuitenkin kohtalo lievenisi, jos jättäisi lihan syönnin. Saisi ehkä sitten, takasin tultua, täällä maailmassa pienen peltotilkun! —