Pojattomien naisten tila on säälittävä. Heitä odottaa kauhea kadotus heidän syntisyytensä tähden. Leskille voi vielä jonkinlainen huojennus tapahtua, jos sulkeutuvat luostariin, rupeavat nunnaksi, eivätkä syö lihaa. Miehillä tietysti on enemmän toivoa tulevaisesta onnesta vaikka leskeksi jäätyään uudelleenkin avioliittoon menevät. Se teko ei tee heitä autuudesta osattomaksi, vaikka se naiset syöksee kadotuksen syvimpään kuiluun! Avioliitossa olevat, pojattomat vaimot viettävät ilotonta elämää.
Pimeys, pimeys vallitsee Kiinassa! Oppineet ja oppimattomat ovat vajonneet öiseen hämärään. Jo on kulunut vuosia siitä, kun Kihanista:
Onni karkasi!
Vuosi vuodelta pidettiin tutkintoja, mutta ei yksikään suoriutunut niistä. Mikäs siihen on syynä? kyselivät viisaat miehet. Se ja se mies, tuo ja tämä, he kaikki olivat lahjakkaita ja ahkeria ja näiden ahkerien, lahjakasten luku nousi satoihin, — siis syy ei ollut — miehissä, vaan jossain muussa. Mietittiin, tutkittiin ja viisasten siinä neuvotellessa, huomattiinkin todellinen syy. Onni oli paennut kaupungista! Kun vyyhdestä kerran pää saatiin käsiin, kyllä se sitten selveni ja karkurin jälille päästiin kun päästiinkin! Ovelapa se karkuri olikin! Ei kiivennytkään muurin ylitse tai salateitä myöten hiipinyt kaupungista, ei, vaan se meni sieltä, mistä muutkin rehelliset! Kaupungin syrjäisemmästä portista se pujahti ulos muiden menijäin tavalla. Ulos, maailmaa katselemaan sekin halusi, mutta varmaan sai viestin viisasten tuumista ja kulkusalla olo ei taitanut varsin hauskaa olla, koska kiiruhti takasin. Karkuri kerkesi kaupunkiin ennenkun tuo portti muurattiin umpeen. Seuraavana vuotena tuntuivat seuraukset onnen palajamisesta, sillä miehet suoriutuivat tutkinnoissa mainiosti! Pidättääkseen seikkailuhaluisen onnettaren kaupungissaan, eivät Kiinalaiset enään uskaltaneet tuota vaarallista porttia avata ja vielä tänäkin päivänä se on ummessa! Eikä ole hyvä avatakkaan, sillä kukas tietää, mikä ajatus taas pälkähtäisi "onnen" päähän! Parempi on varoa, kuin katua!
Kiinalaisten uskonnot eivät anna mitään niitä tunnustaville, vaan vaativat heiltä paljon. Ei epäjumalia, eikä isien henkiä voi lähestyä antimitta, rahatta. Toisin on Jeesuksen opin laita. Se taritsee, lahjoittaa, rahatta, hinnatta. Se ei tee eroa rikkaan ja köyhän välillä. "Joka tahtoo, hän tulkoon, ottakoon!" Ne jättävät köyhät osattomaksi, mutta Jeesus tuli "köyhille saarnaamaan hyvää sanomaa". Naisille ne eivät lupaa autuutta, jolleivät ole äitejä, mutta Jeesus kutsuu yhtä hellästi heitä luokseen, kuin miehiäkin.
Kaikki se hyvä, mitä pakanain suuret opettajat ovat opettaneet, on verrattava kuun valoon. Paljon totuutta, jaloja ajatuksia ovat he antaneet perinnöksi kansalleen, mutta niistä on puuttunut elämä. Jeesus tuli valkeudeksi maailmaan. Hänen opetuksissaan on lämpöä. Ne synnyttävät elämää. Kuunvalo on ihana, mutta se ei voi sulattaa jäitä, eikä hävittää hankea. Ihanimpana kuutamoyönä on luomakunta kuollut. Parhain, puhtain siveysoppi ei voi antaa elämää, ei synnyttää ihmistä uudestaan. Sen valossa näemme hämärästi tien, jota olisi kulettava, mutta se ei anna voimaa kulkea sillä.
Sanoma Jumalan rakkaudesta vaikuttaa henkiin herättämällä. Se avaa silmämme näkemään, miten Jumala meitä rakastaa, tahtoo pelastaa, tehdä osalliseksi omasta onnellisuudestaan. Siunattu evankeliumi! Missä se uskotaan, siellä se osoittautuu Jumalan voimana, siellä se sytyttää sydämiin tulen, rakkauden tulen.
Kiinalaiset tarvitsevat kuulla Jeesuksesta, maailman Vapahtajasta, sillä he "kulkevat eksyksissä ja ovat niin nääntyneet kuin lampaat, joilla ei ole paimenta."
II:nen Luku.
Kyllä muurahaisilla on kesällä kiire, mutta tuskin kiireempi, kuin Kiinalaisilla