III:mas Luku.
Oleskellessa Kiinalaisten keskuudessa, herää sydämessä halu tutustua heidän entisyyteensä. Lähteistä, joita on saatavana, käy selville, että Kiinan kansa on ollut olemassa jo ennen Abrahamin aikoja. Se oli jo silloin sivistynyt kansa. Noin 2,200 e.Kr. oli uudisasukkaita asettunut asumaan nykyisen Kiinan luoteiskolkkaan, Huang virran varrelle. Mistä he tulivat sitä ei voitane tarkoin sanoa. Joku tiedemies arvelee heidät Babyloniasta tulleiksi. Arvelunsa perustaa hän seuraaviin tosiasioihin:
1:ksi: Babylonia oli laaja, hyvin viljelty maa, jossa pellot kasteltiin. Niin tekevät Kiinalaisetkin.
2:ksi: Babylonialaiset kutsuivat maataan "keski-valtakunnaksi". Niin kutsuvat Kiinalaisetkin.
3:ksi: sekä Babylonialaiset että Kiinalaiset jakavat maansa historiantakaisen ajan 10:neen aikakauteen.
4:ksi: molempain kansain keskuudessa on ollut suuria tähtientutkijoita.
5:ksi: ajanlasku on samanlainen. Ensin asuen Huang virran varrella ovat he sitten vähitellen anastaneet toisten asuma-aloja, milloin asevoimalla, kulloin rauhallisella kanssakäymisellä.
Kaukaisessa muinaisuudessa sanovat Kiinalaiset olleen kolme hallitsijaa, joista kukin hallitsi tuhansia vuosia. Tuli sitten keisari, joka ihmisiä opetti asuntoja laittamaan ja toinen, joka toi tulen taivaasta ihmisten avuksi.
Kiinan kuuluisat opettajat eivät puhu kaukaisemmasta ajasta kuin Jao Keisarin ajasta, noin v. 2357-2255 e.Kr. Jao oli yksi Kiinan hyvistä keisareista. Jaon lapsena ollessa tapettiin hänen isänsä siitä syystä, kun jätti kesken maan kuivaamistyön. Jao, keisariksi tultuaan, päätti olla uskollinen virassaan. Lopettaakseen isältään keskenjääneen työn, oli hän pois kotoaan 13 vuotta! Sinä aikana kulki hän kolmasti kotinsa ohitse poikkeamatta sinne. Eräänä päivänä nousi hän ruokapöydän äärestä 10 kertaa, kuullakseen kansan valituksia. Samasta syystä keskeytyi häneltä kylpy yhtenä päivänä kolme eri kertaa.
Jao keisari tahtoi omalla esimerkillään opettaa alamaisiaan pontevaan toimintaan ja velvollisuuksiensa täyttämiseen. Olen kuullut isien kertovan Jaosta lapsilleen heitä ahkeruuteen kehottaessaan.