Toinen hyvistä keisareista oli Shuen ja kolmas Juu. Huunaan maakunnassa on eräs kallio, johon on hakattu kertomus Juu keisarin toimista.

Kiinan valtio on syntynyt pienistä, keskenään liitossa olevista valtioista, mutta kun vahvemmat aina sortivat heikompia, oli lakkaamatta rauhattomuutta ja keskinäisiä sotia. Liittovaltioiden eripuraisuudesta teki lopun

Tsin

niminen keisari, laskemalla kaikki pikkuvaltiot valtikkansa alle. Turvatakseen valtakuntaansa pohjoispuolella asuvien sotaisten Tarttariheimojen hyökkäyksiltä, rakennutti hän kuuluisan Kiinan muurin. Joka kolmas työmies lähetettiin työhön. Ruokapalkalla saivat he tehdä työtä. Kymmenessä vuodessa valmistui muuri. Se on toista tuhatta eng. penikulmaa pitkä. Se kohoaa laaksoista vuorten rinteille ja paikoin yli 5000 j. korkeille kukkuloillekin. Kun keisari oli näin turvannut valtakuntansa ulkopuolella olevia vihollisia vastaan, paisui hänen sydämensä. Hän tahtoi jälkimaailmalle luulotella olleensa Kiinan valtakunnan perustaja, mutta hänellä oli vielä yksi kukistettava vihollinen. Se oli kirjallisuus ja varsinkin Kongin ja Mong'in teokset. Nämät miehet puhuivat Kiinan entisyydestä ja heidän teoksensa olivat hävitettävät. Keisari tuomitsi ne poltettavaksi. Käskyä eivät kaikki totelleet. Kerrotaan keisarin elävänä haudauttaneen 500 oppinutta. Vainotuille kirjoille löytyi piilopaikkoja ja jos ei muualla, niin miesten "muistissa".

Tsin eli noin pari sataa vuotta e.Kr. ja Tsin suvun jälkeen nousi istuimelle Haan suku, joka siihen määrään voitti kansan rakkauden, että kansa vieläkin nimittää itseään "Haan ren" eli Haanilaisiksi. Tämän suvun hallitusaikana oli Singan niminen kaupunki, Shensii maakunnassa, valtakunnan pääkaupunkina. Kuningassuvun sammuttua oli maa taas taistelutanterena, kunnes T'ang suku otti ohjat käsiinsä v. 618 j.Kr. ja maalle koitti nyt kultainen aika. Viisain, etevin mies, joka tästä suvusta nousi, oli

T'ai Ts'ong.

Ollen kaikenlaisten sivistyspyrintöjen edistäjä ja halliten taidolla ja viisaudella, on hän voittanut jälkimaailman kunnioituksen. Hänen aikanaan tulivat Nestorialaiset lähetyssaarnaajat Kiinaan. Singan fuussa on löydetty maahan vajonnut kivitaulu, johon hakatusta kirjotuksesta nähdään lähetyssaarnaajain tulleen maahan v. 636 j.Kr. Keisari otti heidät ystävällisesti vastaan ja he saivat palatsissakin saarnata. Hänen käskystään rakennettiin heille temppeli, jossa opettivat kansaa ja suuri joukko otti sanan vastaan. Taulu oli pystytetty v. 781. T'ang suku oli kansan lemmitty hallitsijasuku ja etelässä Kiinalaiset vieläkin kutsuvat itseään T'ang ren eli Tangilaisiksi. Tämän keisarisuvun sammuttua kesti melskeitä kauvan aikaa, mutta loppuivat Song suvun istuimelle noustua. Pohjoiset naapurit olivat, pitkästä muurista välittämättä, aina uudelleen ahdistelleet Kiinaa. Maantsheolaiset olivat jo kerran herroina maassa, mutta heidät karkoitettiin pois. Tuli 13 vuosisadan loppupuoli. Silloin hyökkäsivät Maankuulaiset ei Mongoolit maahan. Heidän valistunut, lahjakas ja viisas ruhtinaansa tuli Kiinan keisariksi.

Kublai Khan

asettui asumaan "Pääskysten valtakunnan" pääkaupunkiin, Pehkingiin. Hän oli innokas maanviljelyksen edistäjä ja siten voitti Kiinalaisten suosion ja kunnioituksen. Hän kaivatti n.k. " Suuren kanavan ", joka on 650 eng. peninkulmaa pitkä. Se on mainiona kulkutienä itäosassa maata, kulkien etelästä pohjoiseen, rikasten ja viljavien seutujen kautta. Varsinkin on se tuottanut siunausta Kiangsuu maakunnalle, joka on ollut kahden suuren virran, nim. Jangtsir ja Huang virran laskupaikkana. Virtojen paisuessa on miltei koko maakunta ollut veden alla. Suuresta kanavasta erkanevat lukuisat pienemmät haarat risteillen kaikille kulmille. Kanavain kasvattamisella on saatu suuret alat maata viljelyksen alaiseksi. — — —

Kublain hallitusaikana tuli kaksi Polo nimistä Italialaista Kiinaan. Päästyään keisarin puheille, kertoivat he hänelle kotimaansa oloista ja kristinopin päätotuuksista. Kertomukset miellyttivätkin keisaria. Hän kehoitti heitä pyytämään paavilta sata lähetyssaarnaajaa hänen kansalleen. Polo veljekset tekivät käskyn mukaan, mutta ainoastaan kaksi miestä uskalsi lähteä heidän kanssaan heidän uudelleen Kiinaan lähtiessä. Matkanvaivoja peläten, kääntyivät miehet takasin. Veljekset jatkoivat matkaansa kolmen kesken, sillä Nikolai Polo oli ottanut mukaansa poikansa Markon.