"Maamme on vaarassa. Maantsheolaiset vievät meidät perikatoon. Leskikeisarinna hallitsee kelvottomasti. Tahdomme ravistaa heidän ikeensä niskastamme. Nouskaamme miehissä! Pyytäkäämme ulkomaalaisten poistumaan maastamme siksi aikaa, kun me sen puhdistamme Maantsheolaisista. Sitten kutsumme heidät takasin. Jo kolmatta sataa vuotta olemme valmistelleet tätä — — —."
Monen povessa kytee kipinä, joka syttyy ilmiliekkiin tämmöisen puheen kuultua. Jos johtava henkilö ilmestyy, on kansa kapinaan valmis.
Ensimäiset tuttavuuden päivät
Kiinalaisten kanssa eivät olleet kovinkaan hauskat ulkomaalaisille. Nykyaikana emme voi mielessämme edes kuvitellakaan kaikkia niitä vaikeuksia, kuin heillä oli voitettavana. Kantonissa asuvaiset ulkomaalaiset eivät vielä v. 1830 paikoilla saaneet vapaasti liikkua kaduilla. Miestenkin kulkupaikat olivat rajoitetut, puhumattakaan naisista. Naisten täytyi pysyä piilossa. Ulkomaalaiset kyllä valittivat ahdistetusta asemastaan kaupungin hallitukselle, mutta se vaikutti yhtä vähän, kuin huuto tuuleen!
Palvelijoita eivät tahtoneet saada mistään maksusta. Harvat uskalsivat antautua sen vihan ja pilkan alaiseksi, joka oli jokaisen ulkomaalaista auttavan henkilön osana. Jos eivät väkivallalla ajaneet heitä pois, päättivät he kaikin tavoin katkeroittaa heidän elämänsä, toivoen siten saavansa heidät pois keskuudestaan. Kaikesta tavarasta kiskottiin moninkertainen hinta. Kartanolle viskeltiin kiviä ja seiniä jyskyteltiin yökaudet. Kukas voisikaan kiusantekijän kaikki keinot luetella?
Jos Kiinalaiset olivat väsymättömiä kiusanteossa, olivat muukalaiset väsymättömämpiä kärsivällisyydessä. He olivat tulleet Kiinaan ja aikoivat olla siellä!
Kun Pehking oli avattu ulkomaalaisille, saivat Kiinalaiset tilaisuuden tutustua "petoihin", joksi he muukalaisia nimittivät. Väkisinkin joutuivat he tekemiseen näiden itsepäisten vierasten kanssa. Ulkovaltain lähettiläiden kanssa eivät Kiinan valtion virkamiehet pitäneet mitään kanssakäymistä. Tuli sitten uusivuosi. Kohteliaisuus vaati onnittelemaan ylönkatsotuita vieraita. Kyläily-ajaksi määrättiin eräs iltapäivä. Komeasti puetut miehet istahtivat kantotuoleihin. Jono lähti liikkeelle. Tuossa on Belgialainen lähetystö. Sinne ensin poikettiin. Siellä vierasvarainen talonväki juotti vieraita ulkomaalaisilla viineillä ja syötti makeisilla. Lähetystöstä lähetystöön kulettiin! Korkeat herrat alkoivat tulla korkeaäänisiksi. Jopa eräässä paikassa olivat niin iloissaan, että täyttivät saappaansa varret makeisilla! Niihenhän olikin mukava "tuomiset" panna! "Tapojen tarkastaja" oli onnettomista onnettomin! Hän ei voinut aisoissa pitää iloisia holhottejaan!
Miao't ja Loolo't.
Länsi- ja lounais-Kiinassa asuu useita kansanheimoja, jotka kielensä, uskontonsa, tapojensa ja pukujensa puolesta erkanevat Kiinalaisista. Eräs Kiinalainen matkailija vakuuttaa heitä olevan yli 80 eri heimoa.
Kueitsheossa ja Yinnaanissa asuvat Miaot eli Miaotsir'it. He ovat rohkeita, pelkäämättömiä, vapauttaan rakaistavaisia, asuen korkealla vuoristoissa. Heillä on omat ruhtinaat, lait ja oma kieli.