Pääjoukon saavuttua Jangtsir virran varrella olevan Naanking nimisen kaupungin läheisyyteen, alkoi se piirittää sitä, valloitti ja miehitti sen. Siellä Hong huudettiin keisariksi ja Naanking tehtiin pääkaupungiksi. Kapinallisten sotajoukot marssivat Pehkingiä kohti ja olisivat senkin valloittaneet, ellei Kiinan hallitus olisi turvautunut Englantilaisiin ja saanut apua. Englantilaisten avulla kukistettiin tämä 14 vuotta raivonnut sisällinen sota. Arvellaan 20 miljoonaa ihmistä kuolleen tässä sodassa. Monet kaupungit tulivat tuhotuksi niin, että tuskin koskaan jaksavat nousta entiseen kukoistukseensa. Kaikkialla näkee raunioita. Monet suuret kyläkunnat ovat autioina, metsittyneinä.
Kapinalliset eivät ajaneet hivuksiaan ja siksi kansa kutsui heitä "pitkätukkaisiksi."
Matkoillani jouduin erääseen taloon. Rupesin laulamaan hengellisiä lauluja. Emäntä sanoi: "'pitkätukkaiset' lauloivat samanlaisia lauluja!" Hän kertoi miten hekin kulkivat kapinan aikana pakosalla kolme vuotta. "Ne olivat julmia miehiä, eivät edes 'puusia' säästäneet!" tuumi isäntä. Siitä ajasta asti ovat monet temppelit olleet autiona, varasten ja yökköjen asumasijana. — — —
Kapina tukahdutettiin keisari Tong Tshirin aikana. Hän kuoli perillisettä. Vallan perijäksi joutui hänen setänsä, prinssi Tshuun, poika
Kuang Hsyy,
joka oli silloin nelivuotinen. Makaamasta herätetty pikku prinssi oli itkenyt ja huutanut häntä keisariksi korotettaessa. Hänen alaikäisyytensä aikana hoiti hänen tätinsä, leskikeisarinna, hallitusta v. 1889 asti. Silloin keisari meni naimiseen ja otti ohjakset omiin käsiinsä. V. 1894 leskikeisarinna täytti 60 vuotta. Kiinan kristityt naiset lahjoittivat hänelle U. Testamentin. Keisari sen nähtyään hankki itselleen samanlaisen aarteen. — Useita ulkomaalaisten toimittamia kirjoja joutui hänen käsiinsä. Ne loivat valon hänen sieluunsa ja herättivät uusia aatteita hänen mielessään. Keisari alkoi parantaa oloja valtakunnassaan. Uudistuspuuhien hyväksyjät iloitsivat, mutta vanhoilla olijat nousivat vastustamaan. Suuri mellakka syntyi hovissa. Keisari pantiin pois viralta ja ohjat annettiin leskikeisarinnalle. Keisarin parhaat ystävät tapettiin. Ainoastaan K'ang niminen pääsi pakoon. Ruununperilliseksi otettiin prinssi Tuan'in poika. Kaikki keisarin antamat olojen parantamista koskevat julistukset peruutettiin. Hiljaisuudessa mietittiin, miten päästäisiin yhdellä ainoalla iskulla irti ulkomaalaisista, joiden vapaat aatteet alkoivat saada jalansijaa maassa. Vähitellen siitä sitten kehittyi n.k.
Boksariliike.
Hallitus päätti surmauttaa kaikki muukalaiset. Se saikin innokkaita kätyreitä hurjista miesjoukoista, joita kaikkialla on ja jotka ovat aina valmiit mellastamaan. Monet virkamiehet salaisesti auttoivat näitä joukkoja. Lähetyssaarnaajia ja kristityltä ruvettiin vainoamaan. Ei kauvan kestänyt ennenkun metelijöitsijäin luku oli kasvanut tuhansiksi. — Hallitus auttoi heitä ja he alkoivat marssia Pehkingiä kohti. Ulkomaalaisilla, jotka siellä asuivat, ei ollut aavistustakaan vaarasta, johon olivat joutuneet. Saatuaan sanoman boksarien tuhotöistä, pyysivät ulkovaltain lähettiläät Kiinan hallituksen lopettamaan heidän turmiollisen toiminnan. Hallitus vastasi: "se on vaan pienten poikain mellastusta!" Pyyntö uudistettiin ja silloin sanottiin: "kapinaa on mahdoton kukistaa, sillä se on laajalta levinnyt!"
Hallitus houkutteli lähettiläiden lähtemään pois Pehkingistä, siten syöstäkseen heidät surman suuhun, mutta he eivät lähteneet. Nyt Kiinalaiset alkoivat piirittää ulkovaltain lähetystöjä. Tuhansittain kristityitä oli paennut ulkomaalaisten turviin. Kaikki yhteys ulkomaailman kanssa katkaistiin ja lähetystöt olivat kuusi viikkoa yöt, päivät vihollisten saartamana. Jumala ei kumminkaan antanut heidän joutua vihollisten käsiin, vaan antoi pelastajain tulla. Ulkovaltain sotajoukot lähenivät Pehkinguä. Kiinan hovi lahti pakoon aina Singaniin asti Shensiin. Hirveästi raivosivat ulkovaltain sotilaat pääkaupungissa. Julmasti he kostivat Kiinalaisille hävittämällä kaupunkeja ja niitä seutuja, joiden kautta kulkivat. Kovilla ehdoilla tehtiin rauha. Kuinka kauvaksi ajaksi? — Ehkä vaan siksi, kunnes Kiina ehtii vaurastua ja hankkia kunnollisen sotajoukon. Vahingosta viisastuneena se vielä nousee, — mutta viisaammalla tavalla, — muukalaisia vastaan.
Se uneksii ajasta, jolloin hallitus on oman maan miehen käsissä. Se tahtoo vapautua Maantsheolaisten ikeestä. Keväällä, v. 1900, ilmestyi Haankeossa julistus, jossa sanotaan: