Pehkingistä lähteminen!
Mutta heidän ei annettu valita paluutietä! Joukko virkamiehiä lähti mukaan, jotka kaikin tavoin estivät Lord M. ottamasta oloista selkoa. He veivät hänet suurta kanavaa ja jokia pitkin Kantoniin. 10 viikkoa kesti se matka ja lähetystö oli miltei vankina koko ajan!
Keisari kirjoitti ystävällisen kirjeen Englannin kuninkaalle, Yrjö III:lle, mutta ei suostunut avaamaan Ningpoon ja Amoin satamia Englannille.
Päätarkoitukseen nähden ei matka onnistunut, mutta ei se siltä turha ollut. Sen seurauksena oli Kantonissa asuvan maaherran eroittaminen virasta. Nylkeminen myös kiellettiin. —
Kien Longin aikana joutui Tiibet ahdistukseen, Nepaalilaiset uhkasivat sen rajamaita. Silloin sen pappikuningas, Dalai Lama, pyysi apua Kiinaan hallitukselta. Keisari auttoi, mutta palkkioksi täytyi Tiibetin suostua veroa maksamaan Kiinalle. Siten Tiibet tunnustaa Kiinan yliherruuden, mutta Kiinalla ei ole oikeutta sekaantua sen sisällisiin asioihin.
Ijäkkääksi tultuaan luopui Kien Long ruunusta, joka siten joutui hänen pojalleen Kia Kingille. Hallitus oli hänen käsissään v. 1796-1821. Hän vastusti ankarasti ooppiumin maahan tuomista. Häntä seurasi hänen poikansa Tao Kuang, v. 1821-1851. Hänen aikanaan oli ensimäinen ooppiumisota. Miehuullisesti hän vastusti ulkomaalaisia, jotka asevoimalla tahtoivat hänet pakoittaa ooppiumikaupan laillistuttamiseen. He onnistuivat siinä hänen poikansa Hsien Fongin aikana, Hsien Fong kuoli v. 1861. Tao Kuangin aikana alkoi maassa kauhea sisällinen kapina, jota kutsuttiin
T'ai p'ing kapinaksi.
Kapinan johtajana oli pääasiallisesti Hong Siu Tsuen niminen mies. Aikoen virkamieheksi, luki hän ja matkusti Kantoniin suorittaakseen tutkintoja siellä. Tapasi siellä kristityitä, mutta heidän puheestaan hän ei juuri välittänyt. 10:nen vuotta myöhemmin rupesi hän muutamien ystäviensä kehoituksesta lukemaan kristillisiä kirjoja. Hän liittyi näihin ystäviinsä. Yhdessä lukivat U. Testamenttia ja pitivät kokouksia. Näihin hartaushetkiin osaaottajain luku lisääntyi lisääntymistään. Kokouksen johtajat kutsuivat Jumalaa isäkseen ja Jeesusta vanhemmaksi veljekseen. He sepittivät hengellisiä lauluja, joita Tshenkiangissa ollessani kuulin vanhojen ihmisten laulavan vielä nytkin.
Hong oli innokas, tulinen ja toimelias. Hän ajatteli oman kansansa surkeata tilaa. Sen epäjumalien paljous kauhistutti häntä ja hän mietti keinoa, miten hän voisi kansalaisiaan viedä valoon. Innokkaat puheensa herättivät hänelle seuralaisia ja hänen vaikutusvaltansa kasvoi kasvamistaan. Seurueeseen yhtyi miehiä peräti toisessa tarkoituksessa ja ennenkun Hong aavistikaan, oli hän tullut kapinallisten johtajaksi.
Isänmaa oli pelastettava muukalaisten vallasta ja puhdistettava epäjumalista! Työhön ryhdyttiin. Temppeleihin hyökättiin ja jumalat hävitettiin. Hävittämisinto valtasi tuhansiin nousevan ihmisjoukon. Se jakaantui eri osastoihin ja yhä uusia osanottajia astui riveihin. Pääarmeija kulki etelästä Kiangsii maakunnan halki pohjoista kohden. Se vyöryi kuin hyökylaineet kaupungista kaupunkiin tuhoten ja hävittäen, missä sille vastarintaa tehtiin. Toiset joukot kulkivat rantapuolella, herättäen kauhua kaikkialla.