"Jos Jeesus on tehnyt kaikki, mitä minun pelastukseeni tarvitaan, niin mitäs minun on tehtävä? Ei muuta kuin vastaanotettava tämä pelastus Hänessä."
Samassa hän lankesi polvillensa, otti vastaan taritun armon ja oli pelastettu. Hänelle selveni heti, ettei hän ollut enään omansa, ei hengen, eikä ruumiin puolesta ja ettei hänellä itsellään ollut oikeutta määrätä kulettavaansa tietä. Rukoillen ja uskossa jätti hän itsensä Jeesukselle. Kuukauden kuluttua oli hänelle selvillä, mihin Jumala kutsui hänet. Kiinassa Jumala tarvitsi häntä, llokyynelin kiittivät vanhemmat Jumalaa nuoren Jameksen ilmoittaessa heille aikeensa ja sitten vasta he kertoivat lupauksestansa ja toiveesta, joka oli heitä ylläpitänyt hänen harhailuaikanansa.
Siihen aikaan oli Englantilainen Kiinaa koskeva kirjallisuus hyvin köyhä. Hän sai kuulla eräällä pastorilla olevan "China" niminen, Medhurstin kirjoittama teos ja pyysi sitä lainaksi.
"Miksi haluat lukea juuri tätä kirjaa?" kysyi pastori.
"Siksi, kun aion lähteä Kiinaan lähetyssaarnaajaksi!" vastasi nuorukainen.
Pastori, laskien kätensä hänen olkapäälleen, sanoi:
"Kunhan vanhenet, niin viisastut! Semmoiset aikeet kävivät päinsä Kristuksen aikana, mutta ei nyt!"
Nuori Taylor oli toista mieltä. — Kutsu oli niin selvä, ettei hän mitenkään voinut epäillä. Hän alkoi valmistautua työhön, johon jo oli kutsu tullut. Hän luopui kaikesta raha-avusta, jota kotoa tarittiin, sillä hänen tuli harjaantua luottamaan yksin — Jumalaan. Lukien lääketiedettä, oli hänellä samalla tilaisuus ansaita vähäsen ja vähäisten tulojensa mukaan hän asetti elämänsä. Hullissa asuessaan oli hänellä jokseenkin mukava asunto, mutta siihen sekä ylöspitoon menikin hänen pienet tulonsa ja hän ei voinutkaan antaa kymmenyksiä "Herralle", kuten hän oli sydämessään luvannut. Olihan kirjoitettu: "mitäs lupaat, niin tee se" ja siksi nuori Taylor päätti luopua sievästä asunnostaan. Hän siirtyi laitakaupunkiin, sai huokean asunnon ja vaikutti köyhien keskuudessa. Pienistä tuloistaan hän ensin antoi kymmenykset ja loput käytti omiksi tarpeikseen.
Kova taistelu
oli hänen sydämessään eräänä iltana. Illalliseksi oli hänellä vaan puuroa. Korjattuaan tähteen istui hän huoneessaan. Kolkutus kuului ovelta ja sisälle astuva mies pyysi hänen tulemaan hänen kotiinsa, sillä hänen emäntänsä sairasti. Nuorukainen nousi, seurasi hakijaa. Huoneessa, johon hänet vietiin, makasi äitiraukka sairaana ja joukko kalpeita lapsukaisia ympäröi häntä. Herra Taylor kertoo siitä jokseenkin näin: