Kiangsii maakuntaan tuli samaan aikaan ensimäiset opettajat.
Eräänä iltana istui Englannissa kaksi ystävystä katsellen Kiinan karttaa. Yksi heistä osoitti sormellaan Kiangsiitä sekä Poojang järveä ja sanoi toverilleen, E.H. Cardwellille: "rukoillaanko Herran lähettämään sinut työskentelemään tuon järven rantamille?" Toinen suostui siihen ja polvistuen he rukoilivat. Seitsemän vuoden kuluttua olikin Cardwell Kiinassa, mutta kaukana Poojang järvestä. Kolme kuukautta työskenneltyään Tshenkiangissa, sairastui hän. Sairaus kesti puolitoista vuotta. Lääkärit kehoittivat hänen palajamaan Englantiin, mutta hän sanoi: "ei ennen kun olen käynyt Kiangsiissa ja Poojang järvellä!" Veneellä lähti hän pohjoista kohden ja tuskin kerkesi viikko kulua, niin hän jo rupesi paranemaan. Ennen perille saapumistaan oli hän terve! Monta vuotta työskenteli hän usealla kulmalla Kiangsiissa.
V. 1866 oli lähetyksellä yksi ainoa asema. Ennenkun v. 1869 päättyi, oli niitä 13 ja työmiehiä oli 33.
Tuli v. 1870. Se oli kova koetuksen aika lähetykselle. Työmiesten keskuudessa oli paljon sairautta, monet uupuneina, työhön kykenemättöminä.
Kansan mieli oli kuohuksissa. Huhuja kapinan syttymisestä oli liikkeellä. Kiangsuu maakunnan maaherra murhattiin. Tientsin nimisessä kaupungissa, pohjoisessa, oli kauhea mellakka. Kansa hävitti Ranskan konsulin asunnon, Roomalaiskatolisen kirkon ja orpokodin, sekä murhasi julmalla tavalla 20 ulkomaalaista. Kapina näytti olevan oven edessä.
Seuraavana vuotena mielet rauhoittuivat ja lähetystyötä jatkettiin rauhassa. Johtajan heikko terveys pakoitti hänet taas lähtemään kotimaahan. Siihen asti ei lähetyksellä ollut mitään johtokuntaa kotimaassa, eikä Kiinassa. "Kristuksen rakkauden" vaatimana oli herra Berger hoitanut lähetyksen asiat kotimaassa ja herra Taylor Kiinassa. Työmaan laajentuessa ja työvoimien lisääntyessä enenivät kotoisen johtajan toimet niin, ettei hän niitä yksin voinut hoitaa ja siten tuli kotoisen johtokunnan muodostaminen tarpeelliseksi.
Merkillinen vuosi
on v. 1876 niin Kiinan, kuin lähetyksenkin historiassa. Pehkingin rauhassa tehdyistä sopimuksista huolimatta Kiinalaiset virkamiehet surmauttivat Englannin lähettilään, herra Margaryn ja nyt joutui hallitus tekemiseen Englannin kanssa. Kiinan hallitus venytti keskustelua, ja 18 kuukauden kuluttua ei asia vieläkään ollut selvillä. Silloin Sir Thomas Wade laski alas Englannin lipun. Sota uhkasi syttyä ja varmaan olisikin syttynyt, jollei Kiinan hallitus olisi tehnyt myönnytyksiä. Tshiifoossa tehtiin Syyskuun 13 p. sopimus, jonka mukaan Kiina oli avoinna muukalaisille.
Kiina avoinna! Kuka uskoi sen todeksi? Noin 40 vuotta sitten olivat ulkomaalaiset olleet ahdistetut heille avoimissa rajakaupungeissakin ja nyt oli heille annettu vapaus liikkua kaikkialla.
"Oi, kallio! kallio! Etkös tahdo aueta!" kerrotaan hurskaan katolilaisen lähetyssaarnaajan F. Xavierin huudahtaneen, kun hän tuli Kiinan 16 vuosisadalla. Nyt oli kallio auennut ja heti tunkeutui sen halkeamiin kiiloja.