Lokakuun alkupuolella oli pieni seurue valmiina lähtemään sisämaahan. Veneillä kulettiin kanavia ja jokia pitkin. Sivutessa suuria kyliä ja väkirikkaita kaupunkeja tiedusteltiin huoneita, mutta ei saatu. Ilmat muuttuivat kylmiksi ja veneissä olo tuli vaaralliseksi heikoille. Moni sairastui ja palvelijat uhkasivat jättää heidät. Venemiehetkin halusivat palata. Uhkaavista pilvistä huolimatta mielet olivat hilpeinä. Raamattua luettiin ahkerasti ja usein polvistuttiin rukoilemaan.
Tultuaan Hangtsheohen, oli heille asunto tarjona erään ulkomaalaisen kodissa. Kohta saivat he vuokratuksi oman asunnon. Jumalan siunaus seurasi heitä. Uusia asemia avattiin, uusia tovereita saapui. Jumala lähetti työntekijät, antoi varat ja avasi ovet. Kiitos ja ylistysvirret sulostuttivat olon niissä majoissa, joissa he oleskelivat.
Ne olivat ihanat ajat, ajat semmoiset, jolloin saatiin tuntea Jumalan siunauksen virtaavan alas taivaasta. Monasti olivat koetukset suuret, mutta juuri niinä hetkinä saivat kokea Herran lupausten lujuuden. Herra ei antanut lastensa tulla häpiään.
Heitä surusi Herralle, ja Hän sinusta murheen pitää. (Ps. 55:23).
Hän tuntee Minun nimeni, sentähden Minä varjelen hänet. Hän avuksi huutaa Minua, sentähden Minä kuulen häntä. Hänen tykönänsä olen Minä tuskassa. Siitä Minä tempaan hänet pois ja saatan hänet kunniaan. (Ps. 91:14-15).
Lyhyt silmäys K.S.L:n työalan laajenemiseen.
Jo v. 1868 alkupuolella oli lähetys saanut lujan jalansijan. Se oli juurtunut Tshenkiang maakunnassa ja alkoi nyt haarojaan ojennella läheisiin naapurimaakuntiin.
Rohkea, vakava ja ahkera Skotlantilainen, Yrjö Duncan lähti Kiangsuu maakuntaan, asettuen asumaan sen pääkaupunkiin Naankingiin, jossa työskenteli viisi vuotta. Ruumiillisten voimain riutuminen pakoitti hänet kotiin palajamaan.
Lähetyksen johtaja, Hudson Taylor, tunkeutui samaan maakuntaan, aina Jangtsheohen asti, jossa hän joutui raivostuneen kansan käsiin perheineen ja työtovereineen. Saatuaan Tshenkiangissa huoneet asettui hän sinne.
Herrat Meadows ja Williamsson saapuivat lopulla v. 1868 Anhuei maakunnan pääkaupunkiin Ankingiin. Kansa raivostui muukalaisten sinne tultua ja huusi: "tappakaa ulkomaalaiset paholaiset!" Jumala esti kansaa pahasta ja opettajat työskentelivät siellä niin suurella menestyksellä, että paljon kansaa kääntyi väärältä tieltä.