Tultuaan Englantiin ei hän malttanut täydellisesti levätä. Katsellen työhuoneensa seinällä riippuvaa Kiinan karttaa tulivat nyt kaukaisemmatkin maakunnat häntä lähemmä, alkoivat anastaa alaa hänen sydämessään, joka alkoi laajeta laajenemistaan. Hän alkoi ajatella niitä satoja miljoonia ihmislapsia, jotka asuivat sisämaassa ja alkoi rukoilla heidän edestään. Heille olisi vietävä sanoma Jeesuksesta! Maassa olevat lähetyssaarnaajat työskentelivät rannikolla, mutta sisämaassa ei ollut ainoatakaan rauhansanoman julistajaa. Hänen sydäntään ahdisti! Mitä piti hänen tekemän? Ahdistettu sydän puhkesi puhumaan. Hän kirjoitti Kiinan tarpeista innolla ja lämmöllä puhui siellä vallitsevasta pimeydestä. Hän kääntyi usean lähetystä harrastavan henkilön puoleen, toivoen heissä voivansa herättää rakkautta sisämaassa asuvaisiin Kiinalaisiin, mutta aina uudelleen ja uudelleen hän pettyi. Sydämet olivat kylmät.
"Mistä varat? Mistä työmiehet? Emme saa Jumalan edelle mennä?" sanottiin.
Kiinan sisämaa lepäsi raskaana kuormana hänen sydämellään. Hän rupesi sortumaan sitä kantaessaan. Eräänä päivänä, ollessaan kylpymatkalla Brightonissa, istui hän meren rannalla ajatellen hänelle painona olevaa asiaa. Sydämessään puhellen sanoi hän: "ei kukaan näe Kiinan sisämaan hätää. Ei kukaan halua lähteä sinne. Jos minä näen hädän, miksi en itse mene sinne, luottaen Jumalaan? Jumala on antanut meille viisi työmiestä Ningpoota varten, eikös Hän antaisi sisämaatakin varten tarvittavat työvoimat?"
Siinä, meren rannalla, hän ikäänkuin uhrasi itsensä, pyhitti elämänsä Kiinan sisämaata varten. Raamattuunsa hän siinä istuessaan kirjoitti:
"Rukoilin Jumalalta 24 halukasta, työhönkykenevää työntekijää. Brightonissa Kesäk. 25 p. 1865."
Kuorma oli vierähtänyt hänen sydämeltään. Iloisena, virkistyneenä palasi hän kotiinsa. Uskossa otettu askele oli taas otettu ja uudelle uralle lähti Hudson Taylor.
V:des Luku.
Kiinan Sisämaan Lähetyksen synty.
Herra W.T. Bergerin kauniissa kartanossa vieraili Kiinan lähetyssaarnaaja usein ja siellä puhkesi lähetyksen puuhun uusi silmikko, joka sai nimekseen "China Inland Mission" (Kiinan Sisämaan Lähetys). Siellä muodosteltiin sen perussäännöt. Se oli oleva koti, johon otettiin kaikkiin protestanttisiin kirkkokuntiin kuuluvia henkilöitä. Ainoana ehtona oli todellinen sydämen muuttuminen ja halu elää Jumalalle, sekä varmuus siitä, että kutsu lähetystyöhön oli tullut Jumalalta. Se ei sitoutunut maksamaan määrättyä palkkaa, vaan sen mukaan, kuin Jumala varoja antoi. Se ei lainannut eikä ottanut lainaa. Jos se antoi, antoi se lahjaksi. Se ei turvannut maallisen vallan, vaan yksin Jumalan apuun. Sille ei koottu varoja keräysten, vaan rukouksen kautta. Näiden periaatteiden mukaan sen tuli toimia.
Kun 26 p. Toukokuuta v. 1865 valkeni, oli Hudson Taylor valmiina lähtemään Kiinaan toisen kerran pienen toverijoukon kanssa. Jumala oli kuullut hänen rukouksensa, lähettänyt miehet ja varat. Seurueessa oli nyt 7 miestä, 10 naista ja 4 lasta. He olivat köyhiä, mutta heillä oli rikas Isä, johon turvaten he lähtivät kaukaiseen, vieraaseen maahan. Tuskinpa "Lammermuir" laivassa toisten lienee matkustanut niin onnellista seuruetta, kuin tämä seurue oli. Myrskyisen merimatkan jälkeen saapuivat he Syyskuussa Shanghaihen. Eräs uskovainen, ulkomaalainen kauppias antoi heille kaksikerroksisen varastohuoneensa asuttavaksi. Johtaja kävi yksin Ningpoossa, jossa ilokseen näki työn edistyneen ja työalan laajenneen.