Ne miehet, jotka matkustelivat halki Kiinan, olivat tavallaan vakoojia, sillä he ottivat selkoa paikoista, joihin olisi sopiva asettua asumaan. Monet niistä kaupungeista, joissa he kävivät, ovat nyt lähetystyön keskustana. He siroittelivat siemeniä, jotka itivät ihmissydämissä, antaen kerran kauniin sadon. Työvoimista vaan oli puute. Monet lähetyksen jäsenistä kokoontuivat v. 1881 Uutshangiin keskustelemaan lähetystä koskevista asioista ja pyytämään Jumalalta uusia apulaisia. Tarvittiin ainakin seitsemänkymmentä. Kun oli rukoiltu, niin heti kiitettiin heistä, sillä oltiin varmat rukouksen kuulemisesta. Kohta saapuikin yhdeksän ja ennen v. 1884 loppua olivat kaikki 70 Kiinassa.
Työ laajentui niin, ettei herra Taylor enään yksin jaksanut toimia, sentähden muodostettiin johtokunta johon kuului 10 Kiinassa kauvemmin ollutta lähetyssaarnaajaa. V. 1886 kokoontui tämä johtokunta Ankingissa ja silloin pyydettiin vuoden kuluessa, sata uutta työmiestä ja alettiin heti valmistautua heitä vastaanottamaan. Uusia tulokkaita varten perustettua kaksi kotia, joissa he saavat opiskella kieltä. Kiinassa kauvan ollut ja kieleen perehtynyt herra Baller etevien apulaisten kanssa alkoi järjestää oppikirjain kirjoittamista.
Rukous tuli kuulluksi ja ennenkun vuosi oli päättynyt, olivat viimeiset tästä sadasta jo matkalla Kiinaan.
Lähetyksellä on nykyään 870 työmiestä. Sillä on Shanghaissa kaunis, mukava koti, joka on avoinna muillekin, eikä vaan sen omille jäsenille. Se on iso perhe, jossa koetetaan katsoa jokaisen parasta. Tämän suuren perheen tarpeista puhutaan taivaalliselle Isälle ja Hän ei ole antanut siltä mitään puuttua. Sillä on asemia 14 maakunnassa.
"Jos ei Herra huonetta rakenna, niin he hukkaan työtä tekevät, jotka sitä rakentavat. Jos ei Herra kaupunkia varjele, niin vartijat hukkaan valvovat." (Ps. 127).
VI:des Luku.
Sananen meidän pienestä lähetyksestämme.
Oltuaan toista vuotta Kiangsiissa, muutti Agnes Meijer luoksemme Tshenkiangiin Kiangsuussa. Keväällä v. 1896 tuli hän kotimaahan, aikoen seuraavana vuotena palata Kiinaan, mutta salainen, hänelle itselleenkin tietämätön sairaus ehkäisi siitä. Lääkärin kehoituksesta hän antautui leikattavaksi ja kuoli muutaman päivän kuluttua. Hän sai mennä ijäiseen kotiin, jossa tapaamme toisemme ja kotimaan multaan kätkettiin hänen maallinen majansa odottamaan Jeesuksen tuloa.
Keväällä v. 1898 saimme kotimaasta uusia tovereita, sillä neidet Sofia Lagerstam ja Eelin Cajander sekä herra V. Grönlund saapuivat melkein yksinajoin Kiinaan.
Sisämaahan pääsemisen toive eli sydämissämme. Kesän kuluttua matkustimme Shanghaihen passin saamisen toivossa ja suureksi iloksemme olikin tie nyt auki. Sirtshuen, Huupeh, Huunaan ja Kiangsii olivat ne maakunnat, joissa saimme asustaa. Jätimme paikan valinnan Lähetyksen johtokunnalle ja Marraskuun 5 p. tuli tieto, että