Huunaan maakunta
oli määrätty työmaaksemme, Huunaan, jonka asukkaat ovat kuuluisat ylpeydestään ja vihamielisyydestään ulkomaalaisia kohtaan. K.S.L:llä oli Huunaanin itärajalla vasta avattu asema, ja se oli oleva ensialussa meidän kotimme.
Toiset, vastatulleet toverit, jäivät rannikolle kieltä lukemaan ja minä sain ensin yksin matkustaa sinne. Kaan virran varrella olevassa Kihan nimisessä kaupungissa työskenteli silloin Ruotsalainen herra Thor rouvineen. Herra Thor lähti oppaakseni. Kymmenen päivän kuluttua saavuimme Huunaaniin
Hsiongkuan Shir
nimiseen pieneen kylään, jossa oli viisi ooppiumipesää, majatalo ja lähetysasema. Kuukauden kuluttua sain lähteä pois kylätappelun tähden, jotka niillä tienoin eivät ole harvinaisia. Tohtori Keller lähetti Liu nimisen apulaisensa avukseni. Kihanissa tapasin herra Orr Evingin, jonka mielestä Huunaan oli liian vaikea työmaa meille naisille ja ehdoitteli kotipaikaksemme Huunaanin rajan lähellä olevaa Jongsin nimistä kaupunkia, tai Liitien nimistä kylää.
Huunaaniin mennessä pysähdyimme Jongsinissa ja silloin tuli kaksi paikkakunnan miestä pyytäen meidän jäämään sinne, sillä siellä oli huoneet tarjona. Herra Orr Eving päätti asiasta puhua Lähetyksen johtajan kanssa ja odottaessamme tietoa heidän mielipiteistään palasin Huunaaniin. Palvelijattareni sairastui ja sairastuin minäkin. Kolme päivää kotona oltuamme jo tuli isäntä taas pyytämään että menisimme pois rajan toiselle puolelle, sillä kyläsotaa vieläkin jatkettiin. Ei auttanut muu kuin lähteminen. Rankkasateessa kulimme monet matkat. Ei ollut majataloja tien varrella, mutta eräs ystävällinen emäntä otti meidät huoneeseensa ja hoiti meitä hellästi. Jumala siunatkoon häntä! Parin päivän kuluttua tuli tohtori K. ja vei meidät Kihaniin. Sinne oli saapunut tieto herra Orr Evingiltä. Johtaja suostui hänen ehdotukseensa. Rannikolta tulivat sisaret Cajander ja Lagerstam. Heti lähetimme evankelista Liun Jongsiniin. Saimme sieltä hyviä sanomia. Vuokrasimme tarjona olevan talon ja laitoimme sen kuntoon.
Kesäkuun 18 p. v. 1899 matkustin Eelin Cajanderin kanssa sinne. Nyt oli meillä
Oma lähetysasema!
Sydämemme uhkui kiitollisuudesta Herraa kohtaan astuessamme uuteen kotiimme. Kuinka juhlallinen ja kaunis se olikaan! Sen mustat, likaiset seinät olivat nyt valkoiset ja kaunistetut punaiselle paperille kirjoitetuilla Raamatunlauseilla. Puhtaaksi lakaistu tiililattia, uudet, punaiseksi maalatut pöydät ja rahit, siellä istuvat valkonuttuiset, kokoukseen saapuneet ihmiset — kaikki tuo teki meihin suloisen vaikutuksen. Vanhat ovat kadonneet ja katso! kaikki ovat uudeksi tulleet! saatoimme syyllä sanoa. — Tuo ennen pimiä, ikävä talo oli uudeksi muuttunut. Nyt alkoi ihana aika Jongsinissa. Aamusta iltaan asti oli meillä ihmisiä. Sanoma tulostamme levisi kulovalkean lailla ja kansaa tulvi meitä katsomaan. Yhtenäkin päivänä kävi meillä 300 naista, puhumattakaan miehistä ja lapsista. Saimme sanoa monta hyvää sanaa Jeesuksesta noille rakkaille ihmisille, jotka eivät koskaan olleet kuulleet Hänestä. Ne ajat olivat ihanat ajat!
Parin viikon kuluttua sisar Cajander palasi Kihaniin lukemisiaan jatkamaan ja minä jäin Jongsiniin evankelista Liun kanssa, jonka tohtori Keller mielellään antoi meille apulaiseksi.