— Jooseppi? — huusi Wappu ja kaatui seinää vasten.
— Se oli vaikean-tapainen työ! — sanoi Bincenz pyyhkien otsaansa, enhän minä itse uskonut, että hän niin pian tulisi tielleni. Hitto tietäköön mikä häntä ajoi ulos keskellä yötä. Minä ai'on lähteä hyvään aikaan, ollakseni Sölden'issä ennenkuin hän nousisi, ja hän juoksee syliini ennenkuin olin monta askelta käynyt. Mutta vielä oli liian aikaista, ensimäinen kuula ei sattunut ja toinen koski ainoastaan vähäisen ohitsemennessä. Luultavasti joutui hän kuitenkin vähän pyörryksiin, sillä hän kaatui portaalle ja rupesi nousemaan käsipuun avulla. Tätä hetkeä minä käytin hyväkseni, juostakseni takaa hänen päällensä ja sysätäkseni hänet käsipuitten yli virtaan!
Wapun rinnasta kuului ikäänkuin kuolevan korina, ja kuin kotka saaliisensa iskee, syöksi hän äkkiä Bincenz'in päälle ja tarttui molemmin käsin hänen kurkkuunsa:
— Sinä valehtelet — se ei ole totta eikä voi olla totta — sano ett'ei se ole totta — taikka tapan sinut.
— Kurjan sieluni autuuden kautta, se on totta! Luuletko että Bincenz kauan tuumaisi kun kysymys oli tehdä jotakin sinun hyväksesi?
— Oi murhaaja, pelkurimainen, kurja salamurhaaja, — nyyhkytti Wappu ja värisi koko ruumiissansa: — Niin kavalasti, niin petollisesti minä en tahtonut sitä tehdyksi! Rehellisessä taistelussa tahdoin että hänen piti kuolla. Kirottu sinä nyt ja ijankaikkisesti — kirottu ja hyljätty tällä ja toisella puolella hautaa!
— Tämä on siis kiitos, — sanoi Bincenz — etkö sinä siis käskenyt minua tätä tekemään?
— Ja vaikka olisinkin käskenyt sinua, olisiko sinun sentähden ollut pakko sitä tehdä? — Ihminen puhuu paljon vihoissansa, jota hän sitten katuu — etkö sinä olisi voinut odottaa kunnes olisin tointunut tuosta kovasta kohtalosta? Jooseppi — Jooseppi! paha olen kyllä ja raju, vaan murhaaja en ole. Oi jos sinä olisit odottanut edes pari tuntia! Vaan pahuutes' sinua ajeli etkä saanut rauhaa ennenkuin se muuttui teoksi!
— Se on oikein, syytä vaan minua kaikesta! nurisi Bincenz, — mutta sinä olet kuitenkin yhtä syyllinen kuin minä!
— Olen kyllä — sanoi Wappu ja olen kärsivä siitä samoin kuin sinäkin, On sanottu verta verestä — kähisi hän, tarttuen Bincenz'in kaulukseen ja veti häntä mukaansa.