— Wappu — päästä minua — mitä tahdot? Herra Jumala, onko tämä minun palkintoni? — Armoa, Wappu, sinä kuristat minut — mihinkä vedät minua?
— Sinne mihinkä molemmat kuulumme, — oli matalalla äänellä lausuttu vastaus, ja pois lähdettiin niinkuin myrsky olisi häntä vienyt mäkeä ylös portaalle asti, jonka alla Ache kuohuu — siinä jossa murha oli tapahtunut. — Sinne alas, — oli ainoa kauhea vastaus, jonka kuiskasi hänen korvaansa, — me molemmat — yhdessä!
— Jesus Maria! — huusi Bincenz: — sinä vannoit että tulisit vaimokseni, jos sen tekisin ja nyt tahdot minua tappaa!
Wappu nauroi taas tuota kamalaa pilkallista naurua.
— Sinä narri, jos minä syöksyn tuonne alas kanssasi, olemmehan silloin ijäksi yhdistetyt. Mitä? Tahdotko vielä varjella kurjaa henkeäsi?
Ja jättiläis-voimalla otti Wappu hänestä kiinni syöstäksensä hänen kanssansa hämärään kuohuvaan syvyyteen.
— Apua! — huusi Bincenz tahtomattansa ja —
— Apua! — kuului heikosti hengen-tapaisesti kuin kaiku syvyydestä!
Wappu seisoi kuin kivettyneenä ja päästi Bincenz'in. Mitä se oli? Oliko se aave?
— Kuulitko jotakin? — kysyi hän Bincenz'iltä.