— Se oli kaiku! — änkytti tämä ja hampaat kalisivat toisiansa vastaan.
— Hiljaa! Vielä kerran!
— Apua! — kuului taas kuin kuiskaus syvyydestä!
— Kaikki hyvät pyhimykset, se on hän — hän elää — hän riippuu jossakin — hän huutaa! Kyllä minä tulen Jooseppi, odota Jooseppi — minä tulen! huusi Wappu torven äänellä alas syvyyteen ja torven äänellä herätti hän nukkuvaisia, juosten kylän läpi ja kolkuttaen kaikkia ovia. — Avuksi! Avuksi — joku on pudonnut alas syvyyteen — apua Jumalan armon kautta — tässä on kysymys elämästä ja kuolemasta!
Ja tämä kauhistuksen huuto ajoi nukkuvia ylös vuoteiltaan, ikkunoita avattiin.
— Mitä se on, mikä on hätä?
— Jooseppi — Hagenbacher on syössyt alas syvyyteen — huusi Wappu — köysiä — hankkikaa köysiä — ehkä se jo on myöhäistä — ehkä on liian myöhäistä kuin me ehdimme sinne! — Ja niinkuin tuulispää lensi hän kotia ennen muita ja sisään vajaan, siellä hän kokoeli kaikki köydet ja nuorat, joita vaan löysi ja sitoi vapisevilla käsillä yhteen eri kappaleet, mutta vaikka olisi solminut kuinka hyvänänsä, ei se kuitenkaan ulettunut sinne missä hän makasi Jumala tiesi missä syvyydessä!
Sill'aikaa tulivat miehet juosten, puoleksi epäluulossa, puoleksi hämmästyksessä tuosta kauheasta tapauksesta, ja toivat nuoria, koukkuja ja lyhtyjä, sillä tänään ei päivä näyttänyt koittavan ja siellä kysyttiin ja huudettiin, ja neuvottomuus oli yleinen, sillä miesmuistiin ei mitään sellaista onnettomuutta ollut tapahtunut, eivätkä tässä avarassa vuorilaaksossa olleet varustetut pelastus-koneilla niinkuin muualla, jossa pyörryttävät vuori-polut ja petolliset syvyydet vuosittain uhriansa vaativat. Miehet saapuivat onnettomalle paikalle ja rohkeimmatkin ällistyivät kun käsipuitten yli katsoivat alas harmaasen, tutkimattomaan syvyyteen, jossa ei ollut muuta nähtävänä, kuin aaltoilevat sumut, jotka liehuivat pauhaavan veden yli. Bincenz oli hävinnyt, — oli autiota ja äännetöintä ylt'ympärillä sekä korkeudessa että syvyydessä. Wappu huusi alaspäin, niin että ilma kajahti — kaikki kuuntelivat henkeään vetämättä — ei mitään vastausta.
— Jooseppi — missä olet? — huusi hän äänellä semmoisella, kuin koko tuskistunut epätoivossa oleva ihmiskunta olisi yhtynyt tähän ainoaan huutoon, — kaikki oli hiljaa.
— Hän ei vastaa — hän on kuollut, — nyyhkytti Wappu ja heittäysi epätoivossa maahan, — nyt on kaikki lopussa!