— Ehkä hän vaan on niin heikko ett'ei hän jaksa huutaa, — lohdutti Klettermaier ja kuiskasi Wapun korvaan: — emäntä, — muistakaa ihmisiä!

Hän nousi ja poisti hämmentyneet hiukset otsaltaan.

— Sitokaa yhteen nuorat, miksi tässä niin neuvottomina seisotte — mitä odotatte?

Miehet katselivat epäillen toisiansa.

— Täytyy koettaa löytää häntä, — sanoi Klettermaier.

Miehet rupesivat päitä pudistaen koettamaan yhteensolmituita köysiä.

— Kuka tahtoisi lähteä alas näillä nuoran pätkillä?

— Kuka? — sanoi Wappu ja hänen tummat silmänsä loistivat hengen-tapaisesti kalpeista kasvoista: — minä sen teen!

— Sinä, Wappu — sinä et ole oikein viisas — tuskin kantanevat nämä nuorat yhtä ihmistä, puhumattakaan kahdesta.

— Ei niiden tarvitsekaan kantaa muuta kuin yhden — sanoi Wappu kolkosti ja rupesi auttamaan, että joutuisi pikemmin.