— Se on mahdotointa, Wappu — täytyyhän sun sitoa sekä itsesi että hänet niihin kiinni, kuinka muuten pääsisit ylös? — arvelivat miehet ja antoivat kätensä vaipua alas; — ei ole muuta neuvoa kuin että lähetetään ympäri kyliä nuoria kokoelemaan.
— Ja sill'aikaa syöksee hän auttamattomasti alas syvyyteen, jos hän menee tainnoksiin, ja sitten on myöhäistä! — huusi Wappu epätoivossaan. — Minä en odota niinkauan — antakaa tänne — selvittäkää nuorat ja antakaa nähdä kuinka pitkät ne ovat! Joutukaa!
Hän selvitti sekautuneita köysiä, mittasi niiden pituutta ja koetti kuinka vahvat ne olivat ja ehdottomasti miehetkin taas tarttuivat niihin, he suorittivat tuota mahtavaa vyhtiä ja valmistukset tulivat käytännöllisemmiksi, järjellisemmiksi. Miehet astuivat esiin muodostamaan riviä.
— Kylläpä se jo voisi ulottua tuonne alas, mutta kohta se ei kannata!
— Jollei, niin annan hänet yksin lähteä ylös. Siinä missä hänellä on tilaa ma'ata on minullakin tilaa seisoa. Niin pian kuin minulla on pohjaa jalkojeni alla, irroitan itseni nuorasta ja sidon hänet siihen kiinni. Sitten vedätte hänet ylös ja minä odotan siellä alhaalla kunnes köysi taasen ehtii sinne.
— Se ei käy päinsä, yksinään ei voi vetää häntä ylös, sillä jos hän on heikko eikä voi hoitaa itseänsä, tulee hän murskaksi lyödyksi jos ei kukaan katso, ett'ei hän loukkaunnu kalliohon.
Wappu seisoi niinkuin ukkonen olisi iskenyt häneen — tuota hän ei ollut ajatellut. Siis hän vasta tapaisi Joosepin Achen kylmässä helmassa! Kohta köysi ei kantanut, sen hän itse ymmärsi.
— Jumalan nimessä, — sanoi hän viimein ja huolimatta kuumeesta, joka häntä väristytti, seisoi hän siinä vakaana, tyynenä eikä luopunut päätöksestään, sitoi köyden ympärilleen ja otti vuorisauvan käteensä. — Päästäkää minua alas, että ainakin saan häntä etsiä! Jos hänet löydän jään hänen luoksensa siksi että olette ehtineet hankkia köysiä ja laskeneet niitä alas meille. Kyllä minä odotan kärsivällisesti, vaikkapa sitten tuntikausia saisin riippua taivaan ja maan välillä.
Nyt vanha Klettermaier syöksi polvilleen hänen eteensä:
— Wappu — Wappu — älä tee sitä, sanovathan kaikki ett'ei köysi varmaan pidä! Jos se on välttämätöntä niin päästä minut menemään. Mitä minun vanha elämäni merkitsee — jos kohta en voikaan auttaa, niin siitä ainakin näkee jos nuorat ovat vahvat ja jos ne katkee niin onhan se vaan minä etkä sinä, joka vaipuu syvyyteen!