— Niin Wappu, kuuntele häntä; — sanoi toinen, — hän on oikeassa, älä tee meillä sitä surua! Odota, malta mieltäsi, siksi että tulee apua kylistä!

Silloin Wappu nosti käsiänsä, niin että kaikki menivät pois tieltä.

— Kun vielä olin lapsi en malttanut mieltäni kun minun piti ottaa kotkan pesästään, — ja nyt minun pitäisi mieltäni malttaa kun minun pitäisi tuoda Jooseppia sieltä? Älkää enää sanoko mitään, minun täytyy — minä tahdon hänen luokseen! Kas niin — ottakaa kiinni — heittäkää hajalle — pitäkää kiinni!

Ja hän oli hypännyt käsipuitten yli ja ne miehet, jotka seisoivat rivissä, saivat pitää kiinni kaikin voimin, niin äkkinäinen oli nytkäys nuoralla.

— Jumala auttakoon meitä! — Klettermaier teki ristin merkkiä ja riensi pois, niinkuin jotakin olisi juolahtanut hänen mieleensä kuullessansa Wapun viimeisiä sanoja.

Kauhistuksella kaikki katsoivat Wapun jälkeen, kuinka hän vähittäin vaipui alas pilvi-mereen, kunnes hävisi siihen kenties ijäksi. Äänetöinnä kuin haudan reunalla seisoivat ihmiset ja katsoivat sinne, mihin hän oli vaipunut alas. Ainoastaan kovasti pinnistetty nuora ilmoitti uljaan matkustajan liikuntoja sumumeressä — ja kaikki katselivat köysiä josko pitäisivät tai katkeisivat. Ja niin pian kuin tarvittiin köyttä lisään, aattelivat kaikki sykkivin sydämin: onko se pitävä?

Otsalla olivat suuret vesihelmet niillä, jotka rivissä seisoivat, ja lakkaamatta koettivat kädet, nuoraa jatkaessa, solmuja, josta ihmishenki riippui. — Näin kului hetki toista raskaampi ikäänkuin aikakin olisi ollut kiinnitetty nuoraan, josta pimeyden voimat pitivät kiinni. — Köysi on yhä vielä pinnistetty, yhä vielä hän siis riippuu eikä vielä ole saanut pohjaa jalkojensa alle.

— Jo on loppumaisillaan, — huusi viimeinen mies rivissä, — köysi ei riitä!

— Jesus Paria meitä auttakoon! — huutavat kaikki, — se ei riitä!

Vielä on nuoraa muutamia kyynäriä eikä vielä ole mitään merkkiä annettu alhaalta, että Wappu on perille päässyt. Miehet kokountuvat yhdeksi joukoksi, niin likelle syvyyttä kuin suinkin voivat, he antavat köyttä niin pitkälle kuin mahdollista. — Jos nuoraa ei riittäisi, jos kaikki olisi turhaa ja heidän täytyisi vetää ylös Wappu-paran jälleen, että vielä kerran saisi matkustaa tuota kalman tietä! — Silloin — silloin köysi yht'äkkiä heltyy, — kauhea hetki! Onko se katkenut tai onko sen kantama löytänyt pohjaa?