Naiset rukoilevat ääneen, lapset itkevät. Miehet rupeevat hitaasti vetämään ylös, mutta ainoastaan muutaman sylen — silloin ottaa vastaan! Siis se ei ole mennyt poikki, se pitää, — Wappu on tavannut pohjaa! Ja nyt — kuulkaa kuoleva ääni syvyydestä, — ja kaikkien suusta kuuluu huolesta vapiseva vastaus. Köysi heltyy taas, he vetävät ylös pari kertaa; tämä nähtävästi kerrotaan, näyttää siltä kuin Wappu kiipeäisi ylös kallioseinää myöten. Täll'aikaa on kumminkin päivä koittanut, mutta sataa hienoa kylmää sadetta ja sumu siellä alhaalla tulee yhä tiheämmäksi. Silloin vedetään köysi yht'äkkiä sivulle oikealle puolelle, miehet hellittävät nuoraa ja vetäyvät vasemmalta puolelta oikealle puolelle. Wappu näyttää nousevan yhä korkeammalle, he saavat yhä vetää ylös nuoraa!
Kiitos Jumalalle, — sanovat muutamat, — hän varmaan ei ole varsin syvälle pudonnut — jos hän makaa noin korkealla hän voi olla elossa!
— Ehkä Wappu vaan etsii häntä! — arvelevat toiset.
Nyt nytkäys taas ja köysi heltyi, sitten ytimeen ja luihin asti tunkeva huuto.
— Se on mennyt poikki! — huutavat ihmiset.
Ei, se kiintyy taas — ehkä se on ilonhuuto — ehkä on hän löytänyt hänet. Naiset ovat polvillansa, itse miehetkin rukoilevat, sillä vaikka olivatkin kaikki vihanneet ylpeää "ylimystalon emäntää" — niin jokainen, jolla on sydän rinnassa, nyt kuitenkin vapisee tuon rohkean tytön tähden, joka kuoleman vaarassa riippuu alhaalla pimeässä syvyydessä. Jos vaan auringonsäde hetkeksi edes loistaisi sumun läpi!
Köysi ei liiku eikä kuulu mitään ääntä ylös tuolta alhaalta. Onko se katkaistu ja tarttunut johonkin esiin-pistävään kalliopiikkiin ja Wappu muserrettuna syvällä Achessa? Miksi ei mitään merkkiä eikä mitään ääntä? Ja tuntia voipi kulua ennenkuin kylistä ehtii apua tänne!
Ei kukaan uskalla puhua sanaakaan — kaikki kuuntelevat hengähtämättä.
Nyt Klettermaier syöksee paikalle, huutaen ja viitaten:
— Katsokaa mitä minä tuon! — ja hän kantaa täydellistä pelastusköyttä olkapäällään. — Kiitos Jumalalle! Kun hän puhui kotkasta, juolahti mieleeni, että Luckard vainaja otti talteen sen köyden, jolla Stromminger lähetti Wapun kotkan pesälle — ja sitten — löysin kun löysinkin sen ylisillä kaikenlaisessa vanhassa romussa.
— Se oli löytö se!