Pian alkoi tämä huuto kaikilta haaroilta aina kylästä asti ja ihmisiä riensi paikalle.
Wappu oli sill'aikaa saanut Klettermaier'in avukseen ja hautoi nyt pyörtynyttä ätikällä ja vedellä. Hän ei ymmärtänyt miksi haava oli niin pahan-laatuinen. Hän ei ollut lyönyt kirveen terällä, vaan vasaralla, mutta hän oli tehnyt sen voimalla semmoisella ett'ei hän itse sitä aavistanutkaan. Kauan pidätetty viha oli tässä lyönnissä ilmautunut, samaten kuin silloin kun hän puita halkaisi.
— Mitä on tapahtunut? — ärjäisi Wapun korvaan ääni, joka saattoi hänen verensä hyytymään.
Hänen isänsä oli vetänyt itsensä ulos kainalo-sauvansa avulla.
— Mitä on tapahtunut? — kuului kymmenkunnista kurkuista yht'aikaa huudettavan ja piha oli pian väkeä täynnä.
Wappu oli äänetön.
Kumiseva kohina syntyi hänen ympärillään, kaikki pyrkivät esiin koettamaan ja katsomaan pyörtynyttä.
— Onko hän kuollut? — pitääkö hänen kuolla?
— Kuinka se on tapahtunut? — kuului toiselta tai toiselta puolelta.
Wappu seisoi siinä niinkuin hän ei olisi kuullut eikä nähnyt ja hoiti sairasta.