— Etkö enää osaa puhua? — ärjäisi isä taas hänelle. — Wappu mitä olet tehnyt?
— Näettehän sen! — oli hänen lyhyt vastauksensa.
— Hän tunnustaa sitä! huusivat kaikki hurjasti: Jesus Maria, mikä hävyttömyys!
— Sinä hirtehinen! — huusi Stromminger. — Tuommoisenako sinä palaat sieltä ylhäältä isäsi taloon?
Kuullessansa sanat "isäsi taloon" nauroi Wappu katkerasti ja loi terävän silmäyksen häneen.
— Ja sinä naurat vielä kaupan päälliseksi! — huusi Stromminger. Minä luulin että sinä tekisit parannusta tuolla ylhäällä, vaan tuskin olet ehtinyt olla neljänneksen tuntia kotona, niin olet jo saanut tämän onnettomuuden aikaan.
— Nyt hän liikkuu, — huusi yksi vaimoista — hän elää vielä!
— Kantakaa hänet sisään ja pankaa hänet minun vuoteelleni! — käski Stromminger, jättäen sijaa kyökin ovessa, jonka pieleen hän nojautui, kaksi miestä nosti Bincentz'in ja kantoi hänet sisään.
— Jos täällä vaan olisi lääkäri? parkuivat naiset, seuraten sairasta tupaan.
— Jos meillä ainoastaan olisi Luckard täällä, niin ei olisi hätää lääkäristä — arvelivat muutamat miehet — hän tiesi aina neuvoa.