Niin oikein — huusivat ihmiset toinen toisensa jälkeen — sitokaa häntä, semmoinen kuin hän on pidettävä lukon takana — oikeuden eteen pitää hänen mennä — se murhaaja!
Wappu päästi kamalan huudon kun kuuli sanan "murhaaja" ja meni kyökkiin.
— Seisokaa! — huusi Stromminger — oikeuteen en salli että tytärtäni viedään — luuletteko että sallisin semmoista häpeätä itselleni tapahtuvan että sanottaisiin ylimystalollisen lapsen olevan vankihuoneessa? Ettekö paremmin tunne Stromminger'ia? Tarvitseeko minun kutsua oikeutta avukseni, kurittaakseni pahaa lasta? Stromminger on mies ja omalla alallansa on hän oma "oikeutensa"! Minä tahdon näyttää teille mitä Stromminger on, vaikka olen halvautunut. Kelleriin minä suljen hänet enkä päästä häntä ulos ennenkuin ylpeytensä on masennettu ja hän, teidän kaiken nähden, on ollut polvillansa minun edessäni! Te olette kaikki sen kuulleet ja jos minä syön sanani, saatte sanoa minua raukaksi!
— Pyhä Jumala, etkö siis enää pidä väliä mistään? — huudahti Wappu. — Ei, ei isä, ei mitään sisäänsulkemista! Jumalan tähden ei mitään sisäänsulkemista! — Lähetä minut pois — — lähetä minut ylös Murzoll'ille ja anna minun jäätyä siellä! — Minä tahdon kärsiä nälkää — vilua — vaan Jumalan avaran taivaan alla; — jos suljette minut sisään, niin tapahtuu joku onnettomuus!
— Ahaa, sinä tahtoisit taas ulos maan-kulkijana elämään, se mielytti siis sinua enemmän. Eipä niinkään. Tähän asti olen ollut liian hyvä sinua kohtaan. Nyt jäät lukon taakse kunnes olet kerjännyt armoa minulta ja Bincentz'ilta.
— Isä, se ei sovellu minulle — ennenkuin sen teen, mätänen minä kellerissa, se sinun pitäisi tietää. Päästä minut ulos, isä, taikka — minä sanon sen vielä kerran — tästä syntyy onnettomuus.
— Nyt olen saanut lörpötyksistä tarpeeksi — mitä te seisotte siinä? Mitä te odotatte? Pitääkö minun itse juosta hänen perässään halvautuneella jalallani? — Ottakaa hänet kiinni — mutta varovasti — sillä se, joka on Stromminger'in sukua, voittaa kymmenen teistä. Muistakaa se!
Nuoret miehet, joita tämä pilkka oli loukannut, pyrkivät kyökkiin; — kyllä me autamme häntä — sanoivat he.
Mutta Wappu seisoi yhdellä hyppäyksellä piisin vieressä ja tempasi siitä palavia kekäleitä:
— Joka uskaltaa koskea minuun, sen poltan minä suolineen sorkkineen! huusi hän ja seisoi siinä, niinkuin yli-enkeli leimuvalla miekallaan.