— Tule itse katsomaan! huusi Leander ja veti veljen ulos mukaansa.
— Siellä — siellä se istuu eikä liikahda paikasta. Mikä komea lintu — ja sitä ei saa ampua — se voi tehdä ihmisen hulluksi!
— Miksi et voi sitä ampua? — sanoi Nikodemus.
— Ah enhän minä voi pamahuttaa, kun tyttö parka tuolla sisällä makaa! — sanoi Leander ja potki jalkaa.
— Aja se pois sitten, — neuvoi Nikodemus — ja laita niin että saat sitä ampua kaukana, josta se ei kuulu.
Leander rupesi heittämään lumipalloja ylös katolle peloittaaksensa lintua. Mutta kotka vaan pystytti höyheniänsä, tirskui ja lensi vihdoinkin ylös. Vaan pois ei se lentänyt, se kierteli ilmassa pari kertaa ja istui sitten katolle jälleen.
— Ah se on merkillistä! Se ei tahdo pois täältä. Se on juuri niin kuin se olisi kesyt!
Vielä pari kertaa yritti Leander peloittaa sitä — mutta turhaan.
— Se on kuin olisi lumottu! — arveli Leander tehden ristin-merkkiä lintua vastaan; tämä ei ollut siitä millänsäkään, luultavasti sillä ei ollut kuitenkaan mitään yhteyttä paholaisen kanssa.
— Minusta näyttää kuin sitä olisi ammuttu niin ett'ei se osaa lentää.
Kaikissa tapauksissa ei se enää mitään vahinkoa tee! selitti Nikodemus.
— Anna sen istua rauhassa siksi että putoo alas, jos et tahdo tyttöä
peloittaa ampumisella.