— Benedikt, — sanoi Wappu hiljaa, ikäänkuin he olisivat voineet sitä kuulla — uskotko sinä että "vuoren onnellisia neitoja" on olemassa?
Benedikt katsoi miettien maahan ja kohotti olkapäitään.
— Niin, mitä pitää minun sanoman! En minä ole nähnyt ketään heistä — vaan ihmisiä on, jotka voisivat panna elämänsä pantiksi siitä.
— En minäkään usko niitä olevan — vaan kun minä viime vuonna tulin tänne ylös, näin unta, joka oli niin todennäköinen että sitä tuskin olisi voinut uneksi uskoakaan — ja nyt minä aina muistan noita onnellisia neitoja kun jotain minulle tapahtuu.
— Mikä uni se oli?
— No niin, se jota lemmin, on myöskin vuorivuohen-ampuja ja juuri hänen tähtensä isä lähetti minut tänne, ja kohta kun tulin tänne, näin unta että Murzoll ja hänen onnelliset neitonsa uhkasivat että jos en heittäisi häntä mielestäni, niin he syöksähyttäisivät minut alas syvyyteen!
Ja hän kertoi Benedikt'ille koko unensa. Tämä pudisti päätänsä ja tuli varsin alakuloiseksi.
— Wappu, sinun sijassasi minua peloittaisi!
Wappu heitti päätään taaksepäin:
— Kaikkia vielä! sinäkin olet vuorivuohen-ampuja, ja pelkäät noita onnellisia neitoja. Ei saa pelästyä. Sen jälkeen olen minä juossut monen syvyyden yli ja vaikka kyllä olen huomannut että on jotakin, joka minua vetää alaspäin, niin olen kuitenkin pysynyt vakaana ja olen voittanut.