Hän nosti uhaten väkeviä ruskeita käsi varsiansa:
— Niin kauan kuin minulla on nämä molemmat käsivarret, niin minä en pelkää mitään.
Tämä ei mielyttänyt Benedikt'iä. Hän oli yksinäisillä poluillaan Similaun ja Wildspitz'in jäätiöin yli tullut umpimieliseksi ja ajatteli paljon enemmän kuin ihmiset ylimalkain ajattelevat:
— Ole varoillas Wappu; joka tahtoo liian korkealle nousta, satuttaa päätänsä, ja se ei ole heille mieleen tuolla ylhäällä, vaan he syöksähyttävät meitä alas!
Hän oli ääneti.
— On liian aikaista jäädä tänne, — aloitti hän taas — ei kukaan ihminen voi sitä kestää!
— Ah, kun minä viime syksynä olin täällä, oli se paljo pahempi, sanoi
Wappu.
He astuivat majaan.
— Sitä, joka ei tahdo neuvoja vastaan-ottaa, ei voi auttaa. Vaan jos se, jonka tähden tätä kaikkea kärsit, ei sinua kerran palkitse, niin hän ansaitsee tulla hirtetyksi!
— Jos hän vaan sitä tietäisi, niin hän kyllä sitä palkitsisi, sanoi
Wappu ja loi punastuen silmänsä alas.