— Vaan näyttää kuin — et sitä tekisi! sanoi Asra.
— Ei se mulle olekaan niin tarpeen kuin monelle muulle! Minulla on yltä kyllin mitä tarvitsen eikä minun tarvitse rukoilla hyvältä Jumalalta niin paljon kuin esim. poloinen palvelus-piika, joka saa rukoilla "isä-meidän" jokaisesta kenkä-nauhasta, jota tarvitsee.
Nyt Asrakin punastui suuttumuksesta.
— Oi, kenkä-nauha, josta on rukoillut Jumalaa, voipi tuottaa ihmiselle suurempaa onnea kuin — hopeakorut, joita ilman Jumalaa kantaa.
— Niin, niin sekauntui "Lampaan" emäntä puheesen — siinä Asra on ihan oikeassa!
— Jos hopeakoruni pistävät silmiinne, voitte käydä takanani, jotta pääsette näkemästä niitä — eikä ylimystalon emännän juuri sovellukaan käydä piian takana.
— Tahdon vaan antaa sulle tiedoksi ett'ei ensinkään olisi sinulle haitaksi käydä Asran jäljissä! — jatkoi ravintolan emäntä.
— Hävetkää toki "Lampaan" emäntä, älkääkä ruvetko piikanne toveriksi! — huudahti Wappu säkenöitsevin silmin. Joka ei pidä itseänsä arvossa, häntä ei muutkaan arvossa pidä!
— Oi, oi — onhan palvelus-piikakin ihminen! — sanoi Asra, vavisten koko ruumiissaan. — Hyvän Jumalan edessä ei silkkihame paljoa merkitse. Hän taitaa katsoa siihen, mitä sen sisäpuolella on — hyvään tai pahaan sydämmeen!
— Epäilemättä, — lausui Wappu kiihtyvällä vihalla; — niin hyvä sydän kuin sinulla on, valitettavasti ei jokaisella ole — ei ainakaan miehiä kohtaan. Hyi häpeä!