— Wappu! — huudahti Asra ja kyyneleet syöksivät hänen silmistänsä. Vaan hänen täytyi vai'eta, sillä nyt oltiin kirkolla, siunaus jaettiin ja juhla-kulku lakkasi. Nyt Wappu astui Asran sivutse kuin kuningatar, jotta tämän täytyi pitää "Lampaan" emännästä kiinni, ett'ei kaatuisi, ja kaikkien silmät seurasivat Wappua. Miehet arvelivat ett'ei kauniimpaa naista löytynyt koko Tirolissa, ja naiset olivat menehtyä kateudesta.
— Nyt hän näyttää vähän toisenlaiselle kuin ylhäällä Hochjoch'illa, kun asui koiran tallissa kampaamattomilla hiuksilla ja oli villin näköinen! — sanoi Jooseppi, joka ei ollut kaukana ja katseli suurilla silmillään Wapun jälkeen. Sitten astui hän pois juhlakulusta; hän tahtoi olla kotona ennen päivällistä.
Mutta Asra riensi Wapun jälkeen. Hänen kauniit siniset silmänsä hohtivat kyyneleistä, niinkuin olisi vettä hiilille kaadettu; hän oli vimmastunut ja "Lampaan" emäntä samoin. He saavuttivat Wapun ravintolan luona. Hänkin oli kauheasti liikutettu. Hän oli nähnyt Joosepin lempeän, tuttavan tervehdyksen Asralle, ja Wappua hän ei ollut katsellut ainoallakaan silmäilyksellä, miten luuli — ja nyt hän oli poissa, ja kaikki, mitä Wappu oli odottanut tästä päivästä, oli turhaa. Tämä Asra! — Koko hänen vihansa kääntyi Asraan; hän olisi tahtonut musertaa Asraa! Ja nyt seisoi Asra hänen edessänsä, pidätti häntä ja puhui hänelle uhaten ja suuttuneena — hän — tuo kurja palvelus-piika!
— Ylimystalon emäntä, — sanoi Asra hengästyneenä, — — sinä sanoit jotakin, mitä en ai'o pitää hyvänäni, sillä se koskee kunniaani — mitä sinä tarkoitit tuolla "hyvällä sydämellä miehiä kohtaan?" Minä tahdon tietää mitä sillä tarkoitat!
— Tahdotko rakentaa riitaa ylimystalon emännän kanssa? huusi Wappu ääneen ja hänen säkenöitsevät silmänsä mittasivat tyttöä kiireestä kantapäähän. — Luuletko että minä rupeisin riitaan sinun kaltaisesi kanssa?
— Minun kaltaiseni kanssa? — huusi tyttö, — mikä minä sitten olen? Minä olen köyhä tyttö, jolla ei ole ollut ketään, joka olisi pitänyt huolta minusta — vaan en ole kellekään vahinkoa tehnyt enkä polttanut kenenkään taloa — minun ei tarvitse kärsiä semmoista sinulta, tiedä se!
Wappu säpsähti, niinkuin käärme olisi häntä pistänyt.
— Sinä olet hepakko — hävytön hepakko, joka kaikkein ihmisten nähden heittäyt miesten kaulaan! — huusi hän, unohtaen itsensä ja kaikki ympärillänsä, jotta ihmisiä kokoontui paikalle.
— Mitä — minkä — kenenkä kaulaan minä olisin heittäynyt? — änkytti nuori tyttö ja vaaleni.
— Pitääkö minun sanoa se sinulle? Pitääkö minun?