— "Lampaan" isäntä, oletko ikinä kuullut että kotka antaa lampaan käskeä itseänsä?
Kaikki nauroivat tälle sanasolmulle, sillä "Lampaan" isäntä oli yleensä tunnettu vähän lampaanmaiseksi, koska hän oli heikko, hyväntahtoinen mies, joka piti kaikki hyvänänsä.
— Niin sinä ansaitset nimeäsi, sinä, Kotka-Wappu!
— Laskekaa minut sisään, — huusi Wappu — minä olen saanut tarpeeksi tästä lörpöttelemisestä. Pois tieltä! — Ja hän tahtoi sysätä Asran sivulle.
Mutta "Lampaan" emäntä piti Asraa käsivarresta kiinni.
— Oi, sinun ei tarvitse mennä pois hänen tieltänsä, sinä et ole huonompi häntä! — Ja hän tahtoi tunkeutua Asran kanssa ovesta sisään Wapun edelle.
Silloin Wappu tarttui tytön vyöhön ja heitti hänet ulkona seisovien syliin:
— Ensin emännät — sitten piiat!
Sen jälkeen kävi hän kaikkein edellä istumaan pöydän päähän.
Kaikki nauroivat ja taputtivat käsiään tälle oivalliselle leikille. Asra itki ja häpesi niin ett'ei hän enää tahtonut mennä sisään, ja isäntäväki palasi hänen kanssansa kotia.